Happihyppely
Kun suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmän rakennemuutoksia on aika ajoin tehty, yleensä se on tapahtunut järjestöjen omin voimin. Nyt apajille näyttävät päässeen myös konsultit.
Viime viikon tiistaina julkistettiin kansainvälisen konsulttiyrityksen KPMG:n raportti liikunnan ja huippu-urheilun rakenteiden arvioinnista. Sveitsiin rekisteröity KPMG mainostaa itseään maailmanlaajuisena asiantuntijayritysten verkostona, joka tarjoaa tilintarkastus, vero- ja neuvontapalveluja.
Raportin tilaajina olivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Valo ry ja Suomen Olympiakomitea. Raportin piti vastata suureen kysymykseen: Kuinka rakenneuudistuksella ja resurssien uudenlaisella ohjaamisella vastataan suomalaisten liikkumattomuuden haasteeseen?
Niin kauan kuin seurat kokevat saavansa palveluja suoraan omalta järjestöltään, ne haluavat pitää sen elossa.
Raportti on saanut kuitenkin melkoisen kylmän vastaanoton liikuntakentässä. Jopa parlamentaaristen voimasuhteiden mukaan kootussa valtion liikuntaneuvostossa raporttiin on suhtauduttu nuivasti. Myös Olympiakomitean suunnalta on otettu etäisyyttä raporttiin.
Raportissa suositellaan muun muassa liikunnan lisäämistä päiväkodeissa ja kouluissa. Raportin mukaan liikkujat tarvitsevat ammattimaista valmennusta ja ohjausta. Näistä järisyttävän uusista ajatuksista ja tiedoista tilaajat maksoivat konsulttifirmalle 60 000 euroa. Eräs urheiluvaikuttaja totesikin raportin luettuaan: ”Tulihan se sentään halvemmaksi kuin Himasen raportti!”
Raportissa ehdotetaan rakennemuutoksia niin, että Valo, Paralympiakomitea ja Olympiakomitea yhdistetään ja aluejärjestöt puretaan. Samalla Suomen Työväen Urheiluliiton (TUL) sekä ruotsinkielinen urheiluliitto FSI sulautetaan yhdistyvään kattojärjestöön. Myös Vammaisurheilu- ja liikunta VAU:n rooli muuttuisi lajiliiton omaiseksi.
VAU:n Toiminnanjohtaja Riikka Juntusen mukaan järjestö tekee näin osittain jo nytkin. Hän toteaa, että raportti korostaa integraatiotyön jatkamista ja tätä hän myös kannattaa.
– Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että joku taho vastaa matalan kynnyksen toiminnasta ja ikään kuin sisäänajosta eri lajeihin. Tähän raportti ei valitettavasti anna vastausta.
Hän muistuttaa, että tällä hetkellä vammaisurheilun erityisosaaminen on keskittynyt VAU:hun ja Paralympiakomiteaan. Osaamisen lisääminen muissa organisaatioissa olisi hänen mukaansa vain hyvä asia.
Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry on vuonna 2010 perustettu järjestö, jonka alla toimii 40 lajia liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisille sekä elinsiirron saaneille liikkujille ja urheilijoille.
– Haluamme, että jokaisella on madollisuus liikkua ja harrastaa, urheilla ja kisailla siellä, missä itse haluaa. Haluamme myös varmistaa, että oma vertaispohjainen liikunta ja urheilu kehittyy ja elää ajassa.
TUL:n puheenjohtaja Sirpa Paatero kirjoittaa TUL Aviisi -verkkolehden kolumnissaan, että raportti ei tuo vastausta liikkumattomuuden haasteeseen. Hän epäilee raportin esitysten taustalla olevankin muut vaikuttimet.
– Ministeriön liikuntayksikkö piirsi jo kaksi vuotta sitten Valon ja olympiakomitean kanssa yhteistyössä aivan samat kuviot liikunnan järjestökentästä, johon konsultit nyt päätyivät.
Hän kyseenalaistaa konsulttien arvostuksen itsenäistä kansalaisjärjestötoimintaa ja sen sisällä tehtävää yhteistyötä kohtaan. Hän muistuttaa, että jokainen näistä puolesta miljoonasta vapaaehtoisesta hakeutuu omaksi kokemansa seuran ja järjestön toimintaan. Hän muistuttaa myös kuinka vahva rahanjaossa kilpa- ja huippu-urheilu ovat verrattuna kunto- ja terveysliikuntaan.
Paatero ei myöskään niele raportin ajatusta TUL:n ja FSI:n sulauttamisesta Valoon tai johonkin uuteen kattojärjestöön.
– Muistettava on, että näissä järjestöissä kyse on seurojen järjestöistä. Niin kauan kuin seurat kokevat saavansa palveluja suoraan omalta järjestöltään, ne haluavat pitää sen elossa.
Paatero peräänkuuluttaa keskusteluun keskinäistä luottamusta ja eri lähtökohdista tulevien liikkujien sekä näiden taustajärjestöjen keskinäistä arvostusta. Kirjoituksessaan hän viittaa myös siihen, että Suomessa on seuroja ja yhdistyksiä, jotka eivät kuuluu mihinkään lajiliittoon järjestäessään jäsenistölleen monipuolista liikuntaa ilman vakavamielistä kilpailutoimintaa tai lisenssimaksuja.
Yksi tällainen merkittävä liikuntajärjestö on Soveltava Liikunta SoveLi ry ja sen 18 jäsenjärjestöä (kansanterveys- ja vammaisjärjestöjä) paikallisyhdistyksineen. Toiminnanjohtaja Anne Taulu sanoo meillä olevan noin miljoona liikunnan soveltamista tarvitsevaa. Hän muistuttaa, että nykyiseen hallitusohjelmaankin on kirjattu tavoite hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä sekä eriarvoisuuden vähentämisestä.
Taulu painottaa, että pitkäaikaissairaiden ja vammaisten liikunnan harrastaminen on nähtävä yhtä merkittävänä kuin terveiden väestöryhmien harrastaminen. SoveLin jäsenjärjestöissä liikuntaa harrastavat eivät ole integroitavissa suoraan urheiluseuroihin. Liikuntatoiminnan lähtökohtana ei ole myöskään polun rakentaminen liikkujasta urheilijaksi, vaan liikunnan kansalaistoiminnasta.
– Tämä liikuntajärjestötyö pitää Taulun mielestä jatkossakin kuulua opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikön alaisuuteen.
Kirjoittaja on urheiluun ja liikuntapolitiikkaan perehtynyt toimittaja.
uutiskirje 
