Nihilismin ABC osa 15
Sairauden ja uupumuksen oireisiin viittaava porvarillisen rikkauden kehitys johtaa oman itsen häpeämiseen ja samalla pikkumaiseen tekopyhyyteen. Kaikki muinoin antelias, orgiastinen ja ylenpalttinen karnevalismi on porvarillisista yhteiskunnista kadonnut. Yksilöiden toimintaa edelleen ohjaavat kilpailuteemat kehkeytyvät hämärässä kuin häveliäät röyhtäisyt.
Porvariston edustajat ovat omaksuneet syrjäänvetäytyvän tyylin: rikkauksilla pöyhistellään nyt seinien suojassa ja masentavia ja ikävystyneisyyttä huokuvia sovinnaistapoja noudattaen. Keskiluokkaiset porvarit, alemmat virkamiehet ja pikkukauppiaat ovat onnistuneet lopullisesti turmelemaan näyttävän tuhlauksen. Siitä on jäljellä väsyttäviin kaunantunteisiin liittyviä turhamaisia pyrkimyksiä. Tällaisesta rikkauden teeskentelystä velkarahan turvin on tullut elämän, työnteon ja kärsimyksen pääasiallinen tarkoitus. Yhä harvemmalla on rohkeutta tai voimia tuomita ummehtunutta yhteiskuntaansa vallankumoukselliseen hävitykseen.
Ensisilmäyksellä tällaisia ajatuksia ei liittäisi pariisilaisen Ranskan kansalliskirjaston arkistonhoitajan kirjoittamaksi. Georges Bataille (1897-1962) kirjoitti esseensä Tuhlauksen käsite vuonna 1933. Samaisena Hitlerin valtaannousun vuonna Bataille julkaisi laajan esseen Fasismin psykologinen rakenne.
Tuhlauksen käsitteellä Bataille pyrki ylittämään utilitaristisen teorian yksilöstä hyötyään tai mielihyväänsä laskelmoivana rationaalisena toimijana. Bataille katsoi, että yksilöitä ja yhteisöjä elähdytti epälooginen ja vastustamaton impulsiivinen kiihoke hylätä moraalisia tai materiaalisia hyödykkeitä, joita arkielämässä voidaan käyttää rationaalisesti hyväksi. Tuhlaus ja tuhoaminen liittyivät oleellisena osana luokkataisteluun.
Bataillen mukaan porvarillinen yhteiskunta teeskentelee hallitsevansa itseään rationaalisten periaatteiden mukaisesti periaatteella ”jokainen on oman onnensa seppä.” Se kieltäytyy hyväksymästä kahtiajakoa omistavan kapitalistiluokan ja omistamattoman työväenluokan välillä, eikä halua myöntää, että tämä kahtiajako johtaa ihmisen itsensä tuhoutumiseen:
”Se antaa työläisille yhtäläiset oikeudet herrojen kanssa ja julistaa tasa-arvoa kaivertamalla termin näkyvästi kaikkialle. Herrat, jotka toimivat ikään kuin ilmentäisivät yhteiskuntaa itseään, ovat vakavimmin huolissaan sen osoittamisesta, etteivät he ole millään tavoin osallisia alaisuudessaan työskentelevien ihmisten kurjuuteen. Työläiset tuottavat elääkseen, kun taas työnantajat tuottavat tuomitakseen työläiset hirvittävään rappioon.”
Bataille kärjistää, että yhteisöelämän julma leikki ei vaihtele eri sivistysmaiden välillä, vaan niissä rikkaiden häpeällinen loistokkuus hävittää ja halventaa alemman luokan ihmisluontoa. Rikas kuluttaa köyhän menettämän osan luoden samalla köyhälle rappion ja kurjuuden kategorian, joka avaa tien orjuuteen.
Rikkautta hallussaan pitävänä luokkana moderni porvaristo on rikkauden ohella saanut kantaakseen yleisen ja julkisen tuhlauksen velvoitteen. Toisin kuin aristokratia, tästä velvoitteesta porvaristo kieltäytyy. Porvariston erottaakin aristokratiasta se, että porvaristo suostuu tuhlaamaan vain itseään varten, oman luokkansa piirissä. Se kätkee mahdollisimman pitkälle omat tuhlauksen muotonsa toisten luokkien katseilta.
Kansa kykenee vihaamaan porvareita yhtä paljon kuin entisiä herrojaan, koska se ei kykene heitä myöskään rakastamaan:
”Ainakaan porvaristo ei pysty kätkemään inhottavia kasvojaan, jotka voitonhimoisuudessaan ovat niin tyystin jaloutta vailla, niin hirvittävän pienet, että koko ihmiselämä tuntuu niiden näkemisen seurauksena turmeltuneelta. Tämän ulkoisen olemuksen vastustamiseksi kansan tietoisuuden on pakko säilyttää sisimmässään yleisen tuhlauksen periaate.”
Lähde: Georges Bataille: Noidan oppipoika. Kirjoituksia 1920-luvulta 1950-luvulle. Suom. Tiina Arppe. Gaudeamus 1998.
Tässä 20-osaisessa juttusarjassa käsitellään vähättelyyn ja mitätöintiin tähtäävän nihilismin ilmenemismuotoja eri näkökulmista, ja miten se on ilmennyt eri aikakausina.
uutiskirje 