Elina Pirisellä on siivet kantapäissä

Koreografi ja tanssija Elina Pirinen otti tanssien vastaan Suomen arvostelijain liiton arvostetun Kritiikin Kannukset -tunnustuspalkinnon, joka myönnetään vuosittain läpimurtonsa tehneelle taiteilijalle. Palkinnon perusteluina olivat Pirisen taiteellinen työ ja erityisesti omaääninen tanssiteos Personal Symphonic Moment, näyttämölliset ruumiinavaukset Dmitri Šostakovitšin Leningrad-sinfoniaan.

– Palkinto tuli aivan ihanana yllätyksenä. Liikutuin kyyneliin. Kriitikoiden antama tunnustus rohkeasta oman tien kulkemisesta merkitsee minulle nuorena naisnäyttämötaiteilijana todella paljon, Pirinen iloitsee.

Hän ei halua ilmentää palkitulla tanssiteoksellaan vain yhtä syvällistä sanomaa.

– Silloinhan se saattaisi kuolla. Taiteen tunnistaa siitä, että se on auki moneen suuntaan. Ihminen luo itse siihen merkityksensä, taiteilija ja katsoja omansa. Meidän ei tarvitse olla samanmielisiä. Minulle teos ajoittain näyttäytyy emotionaalisesti siipirikkojen älykkö-luuserien juhlana, jossa valo sytytetään varjoihin. Megafoni annetaan puoliksi lamaantuneille äänihuulille, ja koetetaan koputtaa primitiivisen maailman ovelle.

Erotiikkaa ja pateettisuutta

Tavattoman taidokas esitys on vangitsevan upea ja moniselitteinen. Mutta miksi ihmeessä kannuksensa ansainnut taiteilija tarttui ikonistiseen, traagiseen Leningradin kohtalon sinfoniaan?

– Šostakovitšin sinfonia on kestoltaan haastava ja poliittiselta historialtaan traaginen. Moniulotteinen ja itsemme näköinen suhteen otto siihen oli vaikeaa. Halusin kuitenkin konstailematta kulkea matkan sinfonian kanssa ja sanoa itselleni: minä tein sen, tein sen niin kuin halusin. Työryhmämme leikki ja vakavoitui sen parissa lukuisilla eri tavoilla.

Noloa kiusata heikompaansa

Elina Pirinen myöntää ylpeänä olevansa poliittinen ja syvästi yhteiskunnallinen taiteilija, niin salaisesti kuin avoimestikin.

– Henkilökohtainen on poliittista. Ääneni annan vasemmistovihreälle nykyajalle ja tulevaisuudelle. Vuonna 2014 meidän on enenevästi mietittävä sitä, miten erilaisia ihmisiä, tilanteita, elämäntarinoita, valintoja ja polkuja täällä on. Politiikan on otettava aidosti ja näkyvästi tämä fakta huomioon ketään syrjimättä, ainakaan heikoimpia. On noloa kiusata heikompaansa. Nouseva oikeistolainen ja konservatiivinen henki erityisesti nuorissa ihmisissä on surullista ja pelottavaa.

Taiteen suurin tehtävä Pirisen mukaan on olla vapaa ja silti pysyä elinvoimaisena.

– Kulttuurin arvostus on nousussa. Taiteilijoita ja taidetta syntyy enemmän ja enemmän. Sitä ei voi enää ohittaa. Tämä kasvu on taidepiirien sisällä aika ajoin vertautunut kuluttamiseen. Esimerkiksi Ranskaan, Kreikkaan tai Saksaan verraten Suomen sivistyksen historia on kuitenkin varsin lyhyt. Luokaamme sitä nyt tuleville sukupolville, jos sivistysvaltiona Suomesta aiomme puhua, Pirinen manifestoi.

Elina Pirisen laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 16.5.

Osta näköislehti