Vaivaiskoivutasavalta

Nihilismin ABC Osa 18

Kuvatessaan 3. maaliskuuta 1931 Sosiaalidemokraatissa silloista presidentinvaihdosjuhlaa pakinoitsija Sasu Punanen nimitti Suomea vaivaiskoivutasavallaksi.

Kokoomuksen 70-vuotias F.E. Svinhufvud valittiin presidentiksi kolmannella kierroksella äänin 151-149 edistyspuolueen K.J. Ståhlbergiä vastaan, kun maalaisliitto asettui Svinhufvudin taakse.

Sasu Punanen arvioi, että suuren maailman ihmiset varmaankin suovat tämän meidän vaivaiskoivutasavallan itsestään tykkääville ja omaa tärkeyttään mielellään alleviivaaville tavallisille pulliaisille sen ilon, että täällä ovat keskellä päivää frakeissa muutkin kuin ruumiinkantajat.

Jos suomalaisia verrataan katajaiseksi kansaksi, miksi ei myös vaivaiskoivukansaksi? Molemmat taipuvat, mutta eivät katkea. Tosin olemmehan toki kohonneet vaivaiskoivutasavallasta nokialaiseksi kaupalliseksi tasavallaksi, ja laskeutuneet sieltä myös alas.

Matti Kuusen mukaan olemme hitaasti oppiva ja hitaasti unohtava kansa. J.K. Paasikivi tokaisi Suomen kansan olevan paskakansa.

Vaivaiskoivutasavallan nykyiset keisarit on saatu EU:n taholta uskomaan kalliisiin uusiin vaatteisiinsa, jotka kalliit ulkomaan kankurit ovat heille näkymättömistä langoista kutoneet. Ei se mitään, että keisari on alasti, kunhan sitä ei vain huomata. Tai jos huomataan, asiasta vaietaan.

Saattaa kuitenkin olla, että historian armoton runoraati paljastaa ei ehkä niin pitkänkään ajan kuluessa, että kyseessä on kenties ollut ylimainostettu iltapukukierros, joka osoittautuu arvottomaksi tai jopa olemattomaksi pilaksi meidän kaikkien veronmaksajien kustannuksella. Silloin saatetaan kieltää muitakin kuin naisia nauramasta niin, että hampaat näkyvät, kuten oli laita Englannissa Elisabet I:n aikana.

Politiikan mannekiineillamme alkaa olla pakinoitsija Ollin määritelmän mukainen mannekiinin sukupiirre, alituinen pukusiirre, sekä yhä notkeammat periaatteet yhdistettynä yhä lyhenevään poliittiseen muistiin.

Aatteiden riekaleiden nihilistisvaikutteisella aikakaudella voi kysyä, millaista poliittista ideologiaa nykymaailman tarpeet edellyttäisivät.

Onko poliittista itsenäistymistä seurannut aito sosiaalinen vapautuminen? Vai onko molemmat laitettu alennusmyyntiin, niin sosiaalisuus kuin vapauskin.

Lähes 30 vuotta jatkunutta uusliberalismin kautta voisi kutsua Holkerin hallituksesta alkaneeksi vaivaiskoivutasavallan pitkän pahoinvoinnin aikakaudeksi.

Kenties tämä on ollut vain suuren draaman välinäytös kuolinkamppailuaan käyvässä kapitalismissa. Sen tulevaisuus tulee meille kertomaan.

Sanotaan, että on olemassa kolmenlaisia totuuksia: totuuksia, ikäviä totuuksia ja tilastoja. Nykytietojen mukaan itse Kaikkivoipa Kaikkivaltiaskin vaatii osakseen pelkkää ylistystä, eikä suvaitse, että joku asettuisi hänen käskynjakonsa edessä poikkiteloin.

Saati sitten vaivaiskoivutasavallasta Nokialandiaksi kohonneen ja sieltä alas laskeutuneen rahavallan ylimmät edustajat, jotka eivät halua kuulla tuottojen tasan jakamisesta enempää kuin vallan tasaamisesta eri yhteiskuntaluokkien kesken.

Totta kai he haluavat, että heidän brändinsä on laki silloinkin, kun frakeissa kulkevat keskellä päivää muutkin kuin ruumiinkantajat.

Tässä 20-osaisessa juttusarjassa käsitellään vähättelyyn ja mitätöintiin tähtäävän nihilismin ilmenemismuotoja eri näkökulmista, ja miten se on ilmennyt eri aikakausina.