Kapitalismikritiikkiä maalaten ja huutaen

Sampsa Sarparanta on täyttänyt aamulla isänsä pitopalvelun pakettiauton puolimärillä teoksilla, ajanut sitten Salosta Helsinkiin ja ripustanut näyttelyn maailmanennätysnopeudella.

– Avajaiset tulevat usein siihen kohtaan, kun on paras maalausvauhti päällä.

Nyt taulut ovat helsinkiläisgallerian seinällä, ja vasara ja vatupassi saavat hetken levätä.

Eniten vituttaa kaikki on näyttelyn kutsukortissa olevan teoksen nimi, ja se voisi Sarparannan mielestä kuvata myös koko näyttelyä.

Itse asiassa se voisi kuvata Sarparannan kaikkia töitä, sekä taidemaalarina että punk-muusikkona.

– Jatkuvan vitutuksen aihe on vallitseva globaali kapitalistinen systeemi, joka lisää kaikkien ahdistusta joka päivä.

Sarparannan mielestä kapitalismissa ei kukaan voi olla onnellinen. Työn tekeminen tai kuluttaminen eivät voi riittää elämän sisällöksi.

– Mun maalauksissa on viime vuosina mennyt kaksi linjaa: arjen politiikka ja laajemmin kapitalismia kritisoivat duunit.

Sarparanta käyttää yleensä valokuvia työskentelynsä lähtökohtana. Joko itse ottamiaan tai lehtien uutiskuvia. Teokset ovat suurikokoisia ja perinteisellä öljyväritekniikalla toteutettuja.

– Valokuvassa voi vangita hetken. Öljyvärimaalaamisella taas on tietty historiallinen painolastinsa.

Kun arkinen pikaotos suurennetaan (maalaamalla) öljyvärityöksi, arjen hetki saa valtavat mittasuhteet.

Eniten vituttaa kaikki -teoksessa firman laskut odottavat maksamista ja kahvakuula lattialla aiheuttaa huonoa omatuntoa. Kaiken kruunaa pöydällä vääjäämättömästi tikittävä kello.

– Tässä kuvassa ovat kaikki nykyajan vipstaakit, jotka aiheuttavat järjetöntä tuskaa, vaikka niiden pitäisi helpottaa arkea. Suomeakin vetänyt teollisuus väitti ”connecting people” ja ”makes your life easier”.

– Kännykät ja tietokoneet ja internet eivät yhdistä koko maailmaa, vaan erottavat ihmiset toisistaan. Oikeasti ihmiset kohtaavat toisiaan yhä vähemmän.

Sarparanta ällistelee päätään nostavaa uuskonservatismia.

– Persujen vanavedessä mennään satoja vuosia taaksepäin. Suomessa ruvetaan varmaan kohta valmistelemaan abortinvastaista lakia kuten Espanjassa. Ihan käsittämätöntä sontaa.

– Kymmenen vuotta sitten sellaista ei olisi voinut kuvitellakaan. Tai että kuulisin kommentteja, että taiteen pitäisi edistää isänmaallista tuntoa ja ylevyyttä.

– En tekisi tätä työtä, jos en uskoisi siihen, että taiteella on valtaa ja mahdollisuutta muuttaa asioita. Ajattelen että politiikka on kaikessa. Ei se rajoitu vain puoluepolitiikkaan.

– Kaikilla ei tietenkään ole poliittista agendaa, mutta kai jokainen taiteilija haluaa työnsä vaikuttavan edes yhteen ihmiseen.

– Mun ensisijainen tavoite musiikin tekemisessä ja maalaamisessa on muuttaa maailmaa, niin idealistiselta kuin se kuulostaakin.

Sarparanta sanoo yllättyvänsä yhä uudelleen, millaisen kohun jokin taideteos voi saada aikaan.

– Kun Jani Leinonen pisti McDonaldsin pelleltä pään poikki, siitä syntyi ihan hirveä meteli. Ei se McDonaldsin toimintatapoja vielä muuttanut, mutta kyllä se sai ihmiset keskustelemaan ja ehkä jotkut lopettivat mäkkärillä käymisenkin.

Musiikki ja kuvataide ovat molemmat Sarparannan omaehtoisesti löytämiä asioita, lapsuuden perheessä ei juuri kulttuuria harrastettu.

– Lukioikäisenä tajusin, että ainoat asiat, joista tykkään ovat rokin soittaminen ja taulujen maalaaminen ja päätin, että näillä mennään. Tietysti se oli taloudellinen katastrofi eivätkä isä ja äitikään riemusta silloin hyppineet.

Sarparanta sanoo olevansa silti sataprosenttisen tyytyväinen valintaansa, ja niin ovat nykyään vanhemmatkin.

– En minä tiedä tarvitseeko ihmisen koskaan tietää mikä hänestä tulee isona. Sehän on kapitalismin keksintöä, että pitää kouluttautua yhteen ammattiin ja tehdä vain sitä yhtä asiaa koko ikänsä.

Hän sanoo olevansa tosi onnekas, koska herää aamuisin hyvällä mielellä töihin. Sekin on Sampsa Sarparannan tapa haistattaa pitkät: olla suostumatta kenenkään orjaksi.

Sampsa Sarparanta: Maalauksia, tm-galleria, Erottajankatu 9, Helsinki. Sarparanta kertoo teoksistaan 1. kesäkuuta klo 14.