Eurovaalit vaikuttavat Suomessa, kuten monessa muussa maassa myös sisäpolitiikkaan. Meillä EU-vaaleja on pidetty jopa jonkinlaisina esivaaleina kovaa vauhtia lähestyviin eduskuntavaaleihin.
Vaikka näin olisikin, niin oikeudenmukaisinta on verrata itse tulosta viisi vuotta sitten pidettyjen EU-vaalien tulokseen. Yhtä alhainen äänestysprosentti helpottaa vertailua. Vain annetut äänet lasketaan. Nämäkin vaalit kertovat, millaiset politiikan tuulet nyt puhaltelevat. Alle vuoden aikana – jos vaalit pidetään ajallaan – kovin suuria käänteitä ei ehdi tapahtua. Hallituksen hajoaminen voi tosin muuttaa tilanteen nopeastikin.
Vasemmistoliitto oli kiistatta eurovaalien suurin voittaja. Se kasvatti eniten ääniosuuttaan ja äänimääräänsä. Suurin häviäjä oli SDP. Edellisissä EU-vaaleissa kovan tuloksen tehneet vihreätkin kokivat nyt tappion. Perussuomalaisten yhden paikan voittoa puolueen oma väki piti tappiona.
Vasemmistoliitto teki onnistuneen kampanjan. Puolueen edellisestä vaalivoitosta on 18 vuotta, joten puolueväestä voitto tuntuu erityisen makealta. Puolue palaa päättäjäksi europarlamenttiin. Puheet vasemmistoliiton kannatuksen hiipumisesta on syytä lopettaa. Hyvin todennäköisesti vaalivoiton jälkilämpö heijastuu eduskuntavaalien kampanjointiin ja se näkynee myös ehdokasasettelussa ja vaali-innossa yleisemminkin.
Sosialidemokraattien kaikkien aikojen pohjanoteeraus ei voi olla vaikuttamatta hallituksen työskentelyyn. SDP on pahassa välikädessä, kun kannattajat protestoivat puolueen politiikkaa vastaan. Kokoomus dominoi. Demarien kehnoa vaalitulosta ei selitä kuin pieneltä osaltaan puheenjohtajan vaihdos. Syyt ovat syvemmällä. Demarien kriisiä ei hetkessä ratkoa, kevään vaalit tulevat heidän kannaltaan liian aikaisin. Tilanne muuttuu SDP:lle vielä hankalammaksi, jos maa ajautuu syksyllä hajotusvaaleihin. Niistä kunnialla selviäminen olisi apatian tilassa olevalle SDP:lle nyt koetun rökäletappion jälkeen työn ja tuskan takana.
Kokoomuksessa tämä tiedetään. Voi ollakin, että kokoomusstrategit ajavat maan tilanteeseen, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ennenaikaiset syysvaalit. Vihreille se käy, sillä puolueessa joka tapauksessa suunniteltaneen hallituksen jättämistä ydinvoimaäänestysten kautta.
Keskusta on koonnut rivinsä ja sille hajotusvaalit sopivat. Perussuomalaiset taas ovat suuren hämmennyksen tilassa ja Timo Soinilta on veto loppunut. Puolue ei pysty uusimaan jytkyään, vaikka saisikin kannattajiaan eurovaaleja aktiivisemmin liikkeelle.
Jos eurovaalien asetelmat vakiintuvat, niin enää ei voi puhua neljästä suuresta puolueesta, vaan kahdesta suuresta (19–23 prosenttia), neljästä keskisuuresta (9–13 pros.) ja kahdesta pienestä puolueesta. Koolla on merkitystä, kun seuraavaa hallitusta kootaan. Vaalien jälkeen kokoomus ja keskusta löytävät helposti toisensa ja porvarihallitusta perustamaan rientänevät riemumielin myös kristilliset ja RKP – ja kyyti on kylmää.
uutiskirje 
