Toukokuussa julkaistu Pepe & Saimaa -albumi on syntynyt poikkeuksellisella tavalla. Hitaasti ja pala palalta, kymmenien muusikkojen soittamana ja yli kymmenen vuoden aikana. Eikä Willbergin edes pitänyt alkujaan näitä lauluja laulaa.
Onneksi matkassa oli hidasteita ja mutkia, sillä Matti Mikkolan (kyllä, se entinen Tehosekoitin-kitaristi) säveltämät ja sovittamat laulut Willbergin tulkitsemina ovat lahja musiikin jumalalta.
Mahtipontiset orkesteri- ja kuorosovitukset kohtaavat herkkyyden, 1960–70-lukujen pop-musiikin kaiut Timo Kiiskisen osin arkiset sanoitukset. Lopputulos on saanut polvilleen niin kriitikot kuin yleisönkin.
”En ole hirveästi yrittänyt mitään tai pyrkinyt taloudelliseen menestykseen.”
Willberg kertoo levyn suosion yllättäneen, ”totta kai”.
– Oli vahvasti tiedossa, että tästä tulee hyvä levy, mutta että siitä tulee tällainen suosikki, ei sitä voinut mitenkään arvata.
Pientä vihjettä antoi jo pari vuotta sitten julkaistu single Lyhyenä hetkenä. Se oli Radio Suomen soitetuin kappale vuonna 2012.
– Tehtiin siitä uhkarohkeasti ylipitkä radioon, kuusi minuuttia. Laulun loputtua kolmen minuutin kohdalla, on jäljellä vielä saman verran soittoa. Radio suostui silti soittamaan sitä, mikä antoi toivoa.
Vakavaa touhua
Willberg laskee aloittaneensa artistin uransa vuonna 1962. Silloin perustettiin bändi.
– Mun koulumenestys ei ollut merkittävää eikä sitä kannata mainita, mutta mun ruotsinopettaja Lauttasaaren yhteiskoulusta muisti mut, kun kävin Kinaporin palvelutalossa keikalla. Hän tuli moikkaamaan.
Willberg tekee säännöllisesti vanhainkotikeikkoja.
– Se on nastaa.
Bändin kanssa aloitettiin nollasta, kukaan ei osannut soittaa. Mutta kun ensimmäinen biisi, Perfidia, saatiin siihen kuntoon, että se voitiin soittaa ilman virheitä läpi, nuori Pepe oli asiasta varma: hänestä tulisi muusikko.
– Ajattelin, että hitsi, tämä kävi multa aika helposti, tämähän on hienoa. Sillä tiellä olen edelleen. En ole hirveästi yrittänyt mitään tai pyrkinyt taloudelliseen menestykseen. Olen kuljeksinut virran mukana. Kaikenlaisia onnenkantamoisia on tullut vastaan.
Nuorena musiikin tekeminen oli Willbergin mukaan vakavaa touhua.
– Piti saavuttaa mahdollisimman paljon taitoa ja tietoa mahdollisimman nopeasti. Ja niin siinä tapahtuikin. Syksyllä 1965 Jormas lähti valloittamaan maailmaa. Pohjoismaat valloitettiinkin. Sitten tuli armeijat ja muut.
Hittejä ja hiljaisuutta
Saimaa-levyn komeiden kappaleiden ylitse nousee Willbergin ainutlaatuinen ja tunnistettava ääni. 67-vuotias laulaja kuulostaa itseltään. Laulu on herkkää ja tulkinta hienovaraista, laulaminen helpon kuuloista.
Levyn ilmavasta tunnelmasta ei ikinä uskoisi, että solisti on laulanut osuutensa ”hikisessä, neljän neliön kopissa”.
– Se oli tunnelmaltaan ahdistava, eikä minulla ollut mitään inhimillistä kontaktia mihinkään.
Mikrofonin siirtäminen Mikkolan selän taakse helpotti tilannetta.
– Me oltiin näin lähekkäin, lauloin Matin niskaan, Willberg näyttää.
Hän kertoo käyvänsä entisen keikkakaverinsa, ystävänsä, oopperalaulaja Jyrki Niskasen laulutunneilla. Siellä lauletaan tenoriaarioita, ihan huvikseen.
– En pitänyt vuosikymmeniin äänestäni minkäänlaista huolta. Mutta röökinpolton lopetin 13 vuotta sitten.
52-vuotiseen uraan on mahtunut monenlaista. Hittejä ja hiljaisempia vuosia. Keikkoja ei vielä ole hirveästi, mutta ne ovat lisääntymään päin.
– Ennen tätä suurta hässäkkää erään pienen keskisuomalaisen festivaalin järjestäjä pyysi minua sinne esiintymään. Kyseessä on rautalankafestivaalit ja koska olen hengeltäni rautalanka-poppari, suostuin hyvin matalalla hinnalla, Willberg nauraa.
Uran kohokohtien nimeäminen ei ole ihan helppoa.
– Jokainen nuoruusaikojen bändeistäni: Islanders, Jormas ja Paradise on ollut merkittävä omalla tavallaan.
Mestarit yhdessä Pave Maijasen, Hectorin ja Kirkan kanssa oli myös mahtava projekti.
– Jokainen keikka on merkittävä. Olen pyrkinyt olemaan jokaisella keikalla mahdollisimman hyvä.
Pepe Willberg esiintyy KokoTeatterin Koko kesä Kalliossa -klubilla elokuussa. Muita klubin artisteja ovat mm. Pave Maijanen, Olavi Uusivirta, Arja Saijonmaa, Kauko Röyhkä ja Paula Koivuniemi.
uutiskirje 
