Kansa pidätteli henkeään lauantaina: miten päättyy vihreiden puoluekokouksen äänestys kahden puheenjohtajan mallista? Kuuluva kohahdus kaikui kautta maan alkuiltapäivästä. Yhdellä mennään edelleen.
Siinä vihreiden puoluekokouksen suurin uutinen. Toiseksi suurin oli se, että puolue vastustaa tulevia ydinvoimaloita, mutta ei nykyisiä.
Vihreät varmaan kommentoisivat tällaisia pääkirjoituksia pinnallisiksi, ja ovat oikeassa. Ohjelmapaperit eivät tiedotusvälineitä kiinnosta, se tiedetään kaikissa puolueissa.
Vihreiden sunnuntaina hyväksymässä poliittisessa tavoiteohjelmassa on paljon vasemmistolaisittain kiinnostavia tavoitteita, mutta itse puolueen kuva on rispaantunut. Vihreät kampanjoivat aikoinaan tunnuksella, jonka mukaan lapsesi äänestää heitä, ikään kuin puolue etenisi luonnonlain voimalla koko ajan suuremmaksi. Sitten tulikin uuskonservatiivisuuden suomalainen muunnelma ja vihreät ovat kärsineet isoja takaiskuja.
Vihreiden kärkipoliitikkojen puhtoiseen imagoon on viime vuosina tullut lommoja ja puolue on kaiken kaikkiaan tylsä: tyyli on opettajamainen ja samat naamat ovat esillä vuosikymmenestä toiseen, vaikka alkuaikoina oltiin kovin huolissaan siitä, ettei politiikasta vain tule kenellekään ammatti.
Punavihreille on raikkaampi vaihtoehto vasemmalla ja toisenlaisille vihreille kynnys kokoomukseen on matala.
uutiskirje 
