Säveltäjä, taiteilijaprofessori Aulis Sallinen, 79, pohdiskelee hienossa esseekokoelmassaan Sadepäivän kirjoituksia (WSOY 2005) taiteen tehtävää näin: ”Taiteen tehtävänä on kuljettaa ihmisyyden siitepölyä. Levittää henkisiä ärsykkeitä ja kauneuden ymmärtämistä silloinkin – ehkä juuri silloin – kun yhteiskuntiamme rasittavat mitä moninaisimmat epäkohdat. Sillä, eikö juuri samoista ihmismielen kerrostumista, joista taide kumpuaa, nouse se todellinen humanismi, joka auttaa ihmiskuntaa sen tuskallisella tiellä kohti parempaa ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.”
– Tämä on hyvä tiivistys, mutta nykyään näen asian laajemminkin, Sallinen toteaa Kullervo-oopperansa ensi-illan tuoksinassa Savonlinnassa. Taiteen merkitys melskeisessä maailmassamme on hänen mielestään mittaamaton.
– Nyky-yhteiskunnassa taiteella entistä suurempi ja konkreettisempi merkitys. Ihmiset ovat valtavan ärsykesodan saartamia, tämä vaikuttaa heidän ajankäyttöönsä ratkaisevasti. Taide kaaoksen vastapainona voi parhaimmillaan tarjota suvantoja, keskittymisen, hiljaisuuden ja nautintojen hetkiä. Taiteella on myös ihmistä eheyttävä vaikutus.
Kahtia jakautunut ihmiskunta
Sallinen tähdentää, että taide henkisyyden osoituksena erottaa Homo sapiensin muista eläinkunnan jäsenistä.
– Ihmiskunta on jakautunut voimakkaasti kahtia. On suuria destruktiivisia elementtejä, sotia ja raakuutta. Niiden vastapainona korkeakulttuuri tarjoaa ihmistä kehittäviä vaihtoehtoja. On muistettava, että musiikki ei toimi koskaan ketään vastaan. Suhteessa muihin taiteisiinkin se on absoluuttista, ihmisyyden korkeatasoisin ilmentymä. Yksi konkreettinen, todella hieno esimerkki tästä on kapellimestari Daniel Barenboimin ja palestiinalaisen kirjailijan Edward Saidin vuonna 1999 rauhansanoman nimessä perustama West-Eastern Divan Orchestra orkesteri, jossa nuoret juutalais- ja arabimuusikot soittavat tasa-arvoisina yhdessä.
Sallinen uskoo säveltäjänä olevansa yhteiskunnallinen vaikuttaja.
– Teokseni ja taide ylipäätään voivat järisyttää yhteiskunnallisesti, silloin kun kuulija kokee emotionaalisesti jotakin hänelle tärkeää, silloin kun taide koskettaa tunnetasolla. Tällä ei ole mitään tekemistä poliittisesti ahtaan, tilatun, jopa määritellyn musiikin kanssa.
Suomessa hyvä atmosfääri
Sallinen näkee nykyisessä suomalaisessa kulttuurielämässä valopilkkujakin, vaikka valtiovalta taiteen rahoitusta nakertaa, ja kulttuuriministerin tehtävät on sysätty pahennusta herättäen asuntoministerin kontolle.
– Kun ottaa huomioon miten tavattoman nuori ja ohut kulttuurin kerrostuma Suomessa on verraten vaikkapa Ranskaan, jossa olen asunut 24 talvea, on huomionarvoista, kuinka hyvä atmosfääri täällä joiltain osin on taiteen saralla.
Suomessa on yksi maailman edistyksellisemmistä taiteen tukijärjestelmistä. Eikä valtio määrää, mitä taiteilijat tekevät. Täällä vallitsee taiteen vapaus, valtion elätiksi itseään hymyn kare suupielissään tituleeraava taiteilijaprofessori iloitsee.
– Musiikkikulttuurin saralla on huomionarvoista, että olemme saaneet Helsinkiin uuden Musiikkitalon ja aikoinaan kiistellyn oopperatalon. Ooppera ja konsertit vetävät yleisöä kiitettävästi. Suomessa ollaan myös kiinnostuneita uudemmasta musiikista ja oopperasta toisin kuin vaikkapa Saksassa ja Ranskassa, joissa ollaan huomattavasti konservatiivisempia.
Sallinen hämmästelee tätä kehitystä suhteessa siihen, kuinka media rummuttaa populaarikulttuuria.
– Media tarvitsee aina ikoninsa ja sankarinsa, joilla täyttävät palstat. On hienoa huomata, että tästä huolimatta ihmiset eivät tyydy vain banaliteetteihin ja meluun. Selvästikin monilla on kaipuuta viihteen parista henkisesti korkeatasoisemman, haastavamman kulttuuriannin pariin.
Kullervo on väkevä tarina
Aulis Sallisen sävellystuotantoon kuuluu kuusi oopperaa, kahdeksan sinfoniaa ja lukuisia kamarimusiikkiteoksia sekä vokaali- ja kuoromusiikkia. Nuorempi modernistinen säveltäjäsukupolvi hyökkäsi 1970-80-luvulla räväkästi menestysoopperoita säveltäneiden, lähes ikoneiksi nousseiden Sallisen ja Joonas Kokkosen kimppuun, vähätellen heidän ulkomaistakin menestystä saavuttaneita, edelleenkin suosittuja oopperoita ”karvalakkioopperoiksi”.
Kalevalan ja Aleksis Kiven näytelmän rakenteen pohjalta libreton kirjoittanut ja Kullervo-oopperan säveltänyt Sallinen kertoo tarttuneensa Kullervon traagiseen tarinaan kertomuksen väkevyyden vuoksi.
– Näin Kullervon Kalle Holmbergin ohjaamana näytelmänä ja jäin pohtimaan, että perhana vieköön, tämähän voisi muovautua musiikiksikin.
Sallisen Kullervo-ooppera kantaesitettiin Los Angelesissa vuonna 1992, ja seuraavana vuonna Kansallisoopperan avajaisissa. Oopperaa on esitetty kuutena eri produktiona ulkomailla, kahtena Suomessa. Savonlinnan oopperajuhlilla se nähdään ensimmäistä kertaa tänä iltana, Kari Heiskasen ohjaamana. Heiskanen kertoo yrittävänsä ohjauksessaan pakottaa jokaisen esittäjän osaksi tarinan musertavaa vääjäämättömyyttä.
”Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi heissä avautuu katkeruutta vastustava voima, pelokkaissa juonittelu, vahvoissa rakkaus tai ystävyys. Tätä Sallisen musiikin elementtiä pidän yhtenä teoksen avaimista ohjauksessani”, Heiskanen kuvailee Juhlakirjan esittelytekstissään. Sallinen puolestaan huokaa olleensa teosta säveltäessään ja libretistinä kameleontin kimpussa.
– Teoksen eetosta ei pidä ruveta vääristelemään. Tällä tarkoitan vakavuutta sen asian edessä, että joku ihminen voi syntyä tiettyihin olosuhteisiin, joissa pyrkii tekemään ratkaisuja. Syntyy tragedia olosuhteiden pakosta. Kullervon tarinassa on kuitenkin olemassa käsite äidinrakkaudesta – joka on ainoa epäitsekäs rakkauden muoto.
Oman aikamme Kullervot ase kourassa
Sallinen on ollut ja on nöyrä Kullervon koston kierteisen, rakkauden kaipuisen tarinan parissa, jota hän hienovaraisesti, syvällisesti ja kipeän kauniisti ilmentää oopperan musiikissa.
– Taiteilijan ominaisuuksiin pitää kuulua samaistuminen ja myötätunto. Näemme lähes päivittäin uutislähetyksissä oman aikamme Kullervoja ase kourassa. Siksi kohtalonkiertein oopperani tarvitsee rankan särmän. Ooppera päättyy eutanasiaan. Ratkaisuja, joka mielestäni on ainoa oikea järkevyydessään, on kritisoitu rankastikin. Mutta ihmisen elämä, Kullervon tapaan, voi ajautua tilanteeseen, jossa väliverho on suljettava. Tosielämässäkin olen ehdottomasti järkevän eutanasian kannalla.
Sallinen ei peittele tyytyväisyyttään, että oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti päätti tuoda Kullervon Savonlinnaan.
– Savonlinnan oopperajuhlilla on suuri merkitys kansallisesti ja kansainvälisesti.
– Olen erittäin iloinen, että täällä Silvastin kaudella satsataan suomalaiseenkin oopperaan ja esiintyjiin. Savonlinnan oopperajuhlien ei pidä olla vain keskieurooppalaisten oopperafestivaalien etäispiste. Juhlat tunnetaan yhä paremmin myös kansainvälisesti.
Vähättelemättä Kansallisoopperaa, täällä voidaan ylpeänä todeta, että Olavinlinna on noussut Suomen tärkeimmäksi oopperanäyttämöksi.
Aulis Sallisen ooppera Kullervo. Ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla 4.7. Muut esitykset, 9.7. 12.7. 18.7. ja 21.7.
uutiskirje 
