Keinutuolifilosofiaa osa 3
Määrään viittaava kysymys kuinka paljon eroaa laatuun viittaavasta kysymyksestä kuinka hyvää. Työttömyydestä ja syrjäytymisestä puhuttaessa pitäisi nostaa korostetummin esiin tuo tasavaltalaisessa demokratiassa asusteleva ja kaikkialla läsnä oleva kuningas nimeltä Kuluttaja ja hänen majesteettinsa hallitsema kuningaskunta.
Olisiko siis Kuluttajavirastoa kehitettävä tietynlaiseksi kuluttajien ammattiliitoksi, jotta tasapuolisuuden nimissä kansalaisille taattaisiin tietty kuluttamisen taso esimerkiksi kuluttamisen suojalain turvin? Kuluttajavirasto edellyttäisi vähimmäiskulutustason toteuttamista, joka takaisi kuluttamisen minimitason jokaiselle kansalaiselle.
Sitä, että henkilö ei pysty rahan puutteen vuoksi kuluttamaan, ei kansantaloustieteessä kutsuta säästämiseksi vaan kulutusresurssien puutteeksi. Puute ei voi kuulua Kuluttajien Kuningaskunnan viralliseen sanastoon tai poliittisiin tavoitteisiin.
Ylikansallisista osakeyhtiöistä on muodostunut valtioiden sisälle rikkauden saarekkeita, Osakesijoittajien Kuningaskuntia (OK), jotka poikkeavat melkoisesti Kuluttajien Kuningaskunnasta (KK).
Rahaton kuluttaja voi tehdä ”valtiovierailuja” käyskentelemällä aikaansa tappaakseen ostoskeskuksissa ihailemassa, kun tavarat luovat hänelle lemmensilmäyksiään. Mutta Osakesijoittajien Kuningaskunnan osinkojen jaolle tai edes seuraamaan osinkojen jakoa, ei Kuningaskuluttaja vierailukutsua saa.
Osinkojen aarteen jaon ulkopuolelle jäävää Kuningaskuluttajaa lohdutellaan kultaisella kädenpuristuksella vakuuttelemalla, että valistuneena kuluttajana hän voi omilla ostopäätöksillään vaikuttaa koko maailman tulevaisuuteen.
Kuluttajan ei tarvitse tehdä muuta kuin valita edullisimmat ja ekologisimmat tuotteet ja näin hän valinnoillaan kilpailuttaa osakeyhtiöitä (tai tarkemmin sanottuna yhtiöiden työntekijöitä) keskenään, jotta tuotteet tulisivat entistä ympäristöystävällisemmiksi, jopa niin, että ilman tuotteiden ystävällisyyttä ympäristö ei tule toimeen!
Kuluttajien Kuningaskunnassa ei tehdä työtä vaan ainoastaan kulutetaan, joten siellä ei makseta myöskään palkkaa. Osakesijoittajien Kuningaskunnassa ei myöskään tehdä työtä, mutta siellä jaetaan voittoja
Työttömyys ja syrjäytyminen eivät siis tapahdu enempää Kuluttajien- kuin Osakesijoittajienkaan Kuningaskunnassa. Joten työttömyyden ja syrjäytymisen salaperäiset lähteet viittaavat vääjäämättömästi Työelämän valtakuntaan.
Tilastojen mukaan Työelämän valtakunnan asukasmäärä koko ajan vähenee. Vielä ei tarkkaan tiedetä, suuntautuuko muuttoliike Työelämän valtakunnasta Kuluttajien- vai Osakesijoittajien Kuningaskuntaan.
Äkkiseltään tuo Kuluttajien Kuningaskunta on luonteeltaan perin outo verrattuna perinteisiin kuningaskuntiin. Kuluttajakuninkaalla on ainoastaan valta maksaa ostoksensa hänen vieraillessaan valtakuntansa kulutusjuhlilla. Ilman rahaa hänellä ei ole edes tätä valtaa. Vaikka kulutusjuhlilla vierailevia nimitetään kuningaskuluttajiksi, ei kenenkään päässä näy kruunua, eikä kukaan kanna purppuraista samettiviittaa tai valtikkaa.
Kuningaskuluttajan kantasana on kulua. Aika, rahat, tavarat ja ihmiset kuluvat. Koi syö ja ruoste raiskaa. Se tarkoittaa myös vähenemistä, häviämistä, kulunkia, rahamenoa. Kuluttamisen vastakohta on säästäminen, säästeliäisyys, tuonnemmaksi lykkääminen.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa tarkastellaan maailman menoa keinutuolifilosofian perspektiivistä.
uutiskirje 