Keinutuolifilosofiaa osa 4
Moni ei ehkä vielä tiedäkään, että elokuva ”Funny Alexander” kertoo Alexanderi Suuren lapsuudesta, eli siitä, miten hän oppi pitämään yllä kestonaurua, vaikka huumoria ei olisi lähimaillakaan.
Kuten hänen isänsä tulevaa Alexanderi Suurta opetti, aina on aihetta nauruun. Varsinkin vahinko on naurunaiheista suurin silloin, kun se ei satu omalle kohdalle. Naura silloin pajazzo tyhjäksi.
Suuri naistennaurattaja Casanova opasti, että mikäli tahdot ihmisten itkevän, sinun on itsesikin itkettävä. Jos tahdot saada ihmiset nauramaan, on kasvojesi oltava totiset.
Tähän saakka kaikki Alexanderi Suureksi pyrkineet kansanjohtajamme ovat olleet herrasmieheksi liian arkisia ja kulkuriksi liian hienoja. Alexanderi Suuren, persoonassa saimme molemmat.
Kansainvälisestikin erittäin hauskan miehen maineessa oleva juron kansan hyvän tuulen lähettiläs ei jätä ketään kylmäksi edes Grönlannissa. Hän saa ilmaston lämpenemän välittömästi väläyttelemällä pianonkosketinpurukalustoaan minne hän ikinä suvaitsee saapuakaan silloin, kun isänmaa kutsuu poikaansa, jos ei nyt tekemään mitään niin erinomaisen isoja asioita niin ainakin puhumaan suuria. Suuri on kaunista!
Välittömällä pianonkosketinpurukalustohymyllään Alexanderi Suuri on tehnyt tyhjäksi Marxin pölyttyneen väittämän, että pääomalla ei ole isänmaata. Eihän pääoman isänmaa olekaan mikään nurkkakuntainen pohjanperukka vaan koko hela maailma. Se on Globalia.
Älä kysy kenen hyväksi tarkalleen ottaen on tehty ne teot, joista virallisessa historiankirjoituksessa todetaan, että ne on tehty isänmaan hyväksi. Vaan kysy, mitä isänmaamme voi tehdä Globalian hvväksi. Vanha Aristofanes väitti isänmaan olevan siellä, missä on hyvä olla. Tämä on erehdys. Isänmaamme on Globalia-trialthon!
Kun isänmaa kutsuu, se tarkoittaa, että Globalia patistaa. Tämä on kaksisuuntainen liike, jossa käsky tavoittaa käskettävän ja käskettävä toimii käskyn mukaisesti. Muuta mahdollisuutta ei ole. Se joka muuta väittää, häntä on johdettu harhaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Globalian ohjesäännön mukaisesti pienemmät luovuttavat herkkupalansa eniten tarvitsevalle, eli Globalialle. Mitä isot edellä, sinne pienet perässä. Tai tarkentaen, mitä pienistä, kun Suuri on kaunista.
Kenen seisovat joukot? Kenen pääsylippu juhlaillallisille katosi? Ei kannata enää muistella, Oi kallis Suomenmaa. On totuttava ajatukseen, että vielä kalliimmaksi tulee elämä Globaliassa.
Näin ihanasti puheli meille pojille Alexanderi Suuri iltanuotiolla sen jälkeen, kun olimme ensin katsastaneet hänen lapsuudestaan kertovan elokuvan ”Funny Alexander.”
Ja tuon illan jälkeen tiesimme, mikä oli isänmaamme tie oleva. Se oli Globalia-triathlon, loputonta polkemista, melomista, mäiskimistä, räiskimistä, läiskimistä…
Ja kato, se on ihan jeeeeeeeeeees….
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa tarkastellaan maailman menoa keinutuolifilosofian perspektiivistä.
uutiskirje 