Euroopan unioni on lykännyt päätöksensä mahdollisista uusista Venäjä-pakotteista ensi viikolle. Ukrainan kriisi on kärjistynyt siihen vaiheeseen, että nyt ei pidäkään tehdä hätiköityjä päätöksiä. Pakotepolitiikka voi helposti osua sitä ajavien omaan nilkkaan. Pakotteiden käyttöä ei kuitenkaan pidä poistaa työkalupakista.
Mahdolliset pakotteet, ovat ne sitten millaisia tahansa, kohdistuvat väistämättä myös pakotteiden asettajiin – ja hyvin eri tavoin. Venäjän vastatoimien mahdollisesta laajuudesta on vain arvailuja. Varmaa joka tapauksessa on, että Venäjä tällaisessa tilanteessa reagoi voimakkaasti.
Tähänastisilla Venäjä-pakotteilla ei ole ollut talouden kannalta juuri mitään merkitystä. Niitä on yleisesti pidetty lähinnä symbolisina ja signaalina siitä, että rankempia toimia voi olla tulossa, mikäli Venäjä ei suostu muuttamaan linjaansa.
Venäjän vastatoimien mahdollisesta laajuudesta on vain arvailuja.
Tutkimukset matkustajakoneen alasampumisesta ovat vasta alkamassa. Kaikkia tyydyttävää raporttia tuskin saadaan aikaan, mutta tätä mahdollisuutta ei pidä harkitsemattomilla toimilla torjua.
Menossa on edelleen myös informaatiosota, jossa liikkuu väritettyä tietoa molemmin puolin. Nyt olisikin pidettävä pää kylmänä. Ei ole syytä uskoa esimerkiksi kaikenlaisiin salaliittoteorioihin. Suurin selityksen taakka on separatisteilla ja myös heitä tukevalla Venäjällä, sillä entistä useammat faktat viittaavat siihen, että siviilikone ammuttiin alas separatistien valtaamalta alueelta.
Todennäköisesti diplomaattipiireissä käy nyt melkoinen kuhina. EU:n yhteisesti hyväksyttäviin pakotteisiin onkin juuri nyt vaikuttamisen paikka – myös Suomella. Kukin maa tuo pöytään omat intressinsä ja niiden pohjalta syntyy kaikkien maiden noudattama linja.
Samaan aikaan kulisseissa lienee käynnissä myös sellaiset diplomaattiset tunnustelut, joissa myös Venäjän edustajat ovat mukana. Jos kriisin laukaisemisessa tapahtuu edistymistä, uusia pakotteita ei tarvita.
Yhtenä vaihtoehtona EU:ssa harkitaan Venäjän vastaisten pakotteiden kohdistamista puolustus-, energia- ja pankkisektoriin. Jos tämä brittien ajama linja toteutuisi, se kärjistäisi kriisiä väistämättä kohti taloussotaa, jossa kaikki osapuolet lopulta häviävät. Voittajana areenalta poistuisi silloin ehkä Kiina.
Erityisen rankkaa brittien toiveiden täyttyminen voisi olla Suomelle, joka on pitkälti riippuvainen venäläisestä energiasta. Venäjä on noin kymmenen prosentin osuudellaan Suomen merkittävin kauppakumppani. Siksi Suomi on erityisen haavoittuvainen pakotepolitiikasta. Uudet pakotteet vastatoimineen voisivat romahduttaa myös taantumassa olevan Venäjän oman talouden.
Eurooppa varoo ärsyttämästä Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Presidentti Putin tasan tarkkaa tietää, mitä tiukat pakotteet hänen maalleen merkitsevät – eli jo pakoteuhka voi toimia suunnitellulla tavalla.
Pakotepolitiikan mahdollisista vaikutuksista on perusteellinen selvitys tämän lehden sivulla 28 julkaistavassa Guardianin taloustoimittaja Larry Elliottin artikkelissa.
uutiskirje 
