Hallituksen sisäinen nokittelu ei anna kovin hyvää kuvaa sen toimintakyvystä juuri tällä hetkellä. Eripuraan ei nykyisessä talouden ja maailmanpolitiikan tilanteessa pitäisi olla varaa. Pystyykö noin paljon riitelevä hallitus ylipäätään tekemään järkeviä päätöksiä?
Opposition kannalta tilanne on tietysti poliittisesti herkullinen, sillä sisäinen nokkapokka syö hallituksen luottamusta ja voi näkyä helposti myös hallituspuolueiden kannatusluvuissa.
Vaalitkin lähestyvät. Sen ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa pitäisi nostaa noin voimakkaita tunnekuohuja. Vaalien alla valtion talousarvioesityksen tekeminen on aina herkkä paikka. Vaikka nyt eletäänkin tiukkoja taloudellisia aikoja, niin vaalien lähestyminen näkyy talousarvion pienissä yksityiskohdissa. Ehkä valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.) teki niistä muutamista esityksistään, ainakin kokoomuslaisten mielestä, liian suuren numeron.
Kannatustaan rajusti menettäneillä demareilla on nyt voimakas tarve hyvitellä ennen muuta turhautuneita eläkeläiskannattajiaan. Kokoomuksen reaktiosta päätellen hyvin suunniteltu julkisuusisku myös onnistui, vaikka näissä sisäisissä väännöissä – puolin ja toisin – on toki aina mukana ripaus teatteriakin. Riitapukarit ovat samalla kumpikin omalla tahollaan vahvistaneet omaa brändiään – siihenhän nykyään satsataan.
Osaltaan nokkapokan taustalla on hallituksen uudelleen ryhmittyminen ja sen henkilövaihdokset. Nyt haetaan isännän paikkaa. Kokoomus iskee alakynnessä olevien demareiden arkaan paikkaan. Asetelmaa ei voi sanoa kovin tasavertaiseksi, sillä Rinne lähtee vaalitaistoon epäedullisista asemista.
Jos viime päivät kertovat siitä, millainen on Alexander Stubbin (kok,) hallituksen lopputaival, niin hyvältä ei näytä kansalaisten ja Suomen kannalta.
uutiskirje 
