Ukrainan kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua. Kriisi voi laueta vain neuvottelujen kautta. Siksi kaikki diplomaattiset ponnistelut ovat nyt tervetulleita.
Vaikka Suomi EU:n jäsenenä ei – ainakaan helpolla – pääse irti yhteisesti hyväksytystä pakotepolitiikasta, niin maamme voi kuitenkin auttaa ikään kuin kulisseissa kriisin laukaisemisessa. Kun kahdenväliset suhteet Suomen ja Venäjän välillä ovat olemassa, niitä voidaan myös hyödyntää.
Suomen ja Venäjän keskinäiset välit ovat niin hyvässä kunnossa, kuin ne tällaisessa tilanteessa voivat olla. Siitä hyvä esimerkki on se, että Suomen ja Venäjän presidentit tapaavat toisensa perjantaina Šotsissa. Tapaamisen taustalla on tosin jo vuosi sitten esitetty kutsu, mutta esillä ovat tämän päivän ajankohtaiset teemat. Silti tapaamisesta ei kannata odottaa mitään konkreettista.
Kriisi voi laueta vain neuvottelujen kautta.
Ukrainan kriisi on vielä niin kärjistyneessä vaiheessa, että mitään nopeaa ulostuloa siitä ei vielä ole. Presidenttien tapaamisella on kuitenkin symbolista merkitystä eli kärjistyneessäkin tilanteessa voidaan käydä avointa vuoropuhelua.
Sauli Niinistön ja Vladimir Putinin tapaaminen on saatu aikaan nopealla aikataululla. Suomen EU-kumppanit ovat myös etukäteen olleet tietoisia tapaamisesta. Kuten Niinistö itse totesi, Suomella on tässä tilanteessa itse asiassa velvollisuus tehdä kaikki mahdollinen tilanteen laukaisemiseksi. Kyse ei nyt ole mistään rauhanvälitystoiminnasta eikä Niinistöllä edes ole mandaattia sopia mistään.
Tapaamisella ei myöskään ole vaikutuksia pakotepolitiikkaan puolin ja toisin, vaikka aihe todennäköisesti voi nousta tavalla tai toisella esille keskusteluissa. Pakotepolitiikasta vastaa Suomen puolesta Euroopan unioni ja Venäjä reagoi nimenomaan EU:n päätöksiin. Pääministeri Alexander Stubb (kok.) totesi torstaina, että EU:sta ei ole näillä näkymin tulossa lisää taloudellisia vastapakotteita.
EU:n asettamien pakotteiden tarkoituksena on ollut, että niillä vaikutetaan itse kriisin ratkaisuun. Pakotteita ei tarvita enää silloin, kun osapuolet pääsevät kompromissiin. Tämän pitäisi olla myös kummankin osapuolen tavoite. Jos Suomella on pieniäkin mahdollisuuksia auttaa tuon päämäärän saavuttamisessa, sen mukaisesti on toimittava, on kyse sitten julkisesta tai salaisesta diplomatiasta.
Suomella on yhä kansainvälisessä politiikassa ja diplomatiassa sellainen maine, että sitä voi hyödyntää eri kriiseissä. Tilanne ei ainakaan ratkea Venäjää nöyryyttävillä pakotteilla, vaan nimenomaan diplomatialla ja luottamusta lisäävillä toimilla.
uutiskirje 
