Suomessa on ja on aina ollut paljon kiinnostavia, lahjakkaita ja hienoja naistaiteilijoita. Ainakin tekemisen monipuolisuudessa Cris af Enehielm, 60, on yksi heistä. Kuvataiteen ohella Enehielm tunnetaan performanssitaiteilijana muun muassa poikkitaiteellisen Jack Helen Brut -ryhmän esityksistä 80-luvulta. Hän on työskennellyt myös lavastajana, ohjaajana, puvustajana ja näyttelijänä. Enehielmin uusin näyttely Africa Inspirations on esillä Galeria Forsblomilla Helsingissä.
Ensimmäisenä minut pysähdyttää maalaus Kuiskaaja/A boy called Whisper. Hennot lapsen käsivarret, ruskea vartalo ja pienen pojan katse puun oksiston suojissa, kasvin tai puunhengen kaltaisena. Palaan usein kuvan luokse, miksi se kiinnostaa, lapsen katse. Viaton vai viettelevä?
Suuren salin kapean peräseinän neljä öljymaalausta: Kivipoika, Jokipoika, Kiipeilijä ja Kuiskaaja. Teosten monimielisyys ja monitulkintaisuus, värien lämpö koskettavat ja vaikuttavat. Tunnistan jotain tuttua, kuin jotain jo nähtyä: katseen kohteen ja katsojan, sen tulkitsijan suhteen ongelmallisuuden ja ristiriidan.
Teokset eivät kuvaa afrikkalaista arkea.
Poikien katseet kysyvät, viettelevät viattomasti kuin Paul Gauguinin Tahitin-maalausten naiset. Mutta kun Gauguinin vankkoja, eroottisia naisia ympäröi pyhän ilmapiiri ja kokemus Enehielmin kuvissa mystiikka näyttäytyy koristeellisena ”primitiivisyytenä”, eurokeskeisesti määrittyneenä alkukantaisuutena?
Värit ennen ja jälkeen sadekauden
Näyttelyssä Africa Inspirations vesi toimii peruselementtinä elämälle. Se on symboli selviytymiselle ja uusiutumiselle kuten edesmenneen Leena Luostarisen myöhäistuotannossa. Maailma on viidakko. Kiivaitten siveltimen jälkien innoittuneet viivat. Niiden liike ja lomittaisuus toimivat perusvoimina kautta kuvaston.
Kaikki esillä olevat teokset ovat valmistuneet tämän vuoden aikana. Ehkä siksi niitten taso vaihtelee. Sadonkorjuuajan haalenneet värit mietityttävät ja joskus ”vetisyys”, ohuus harmittaa. Kuitenkin maalaus Heinänainen on jotain todellista. Naisen salavihkainen vilkaisu, vartalon muoto, sen pehmeä varjo ja taustana kullankeltainen, okra pelto.
Tuo keltainen assosioituu hetkessä Vincent van Goghin hurjiin vehnäpeltoihin Arlesissa. Teosten ajallinen, taidehistoriallinen vuorovaikutus, liikkuvuus ja sisältöjen viitteellisyys synnyttävät tunnistamisen iloa ja oivalluksia.
Kipupisteet
piilossa
Jokin Forsblomin näyttelyssä kuitenkin vaivaa. Taiteilijan oma romantikon katse. Naiivius? Juuri tänään kun Afrikan kipupisteet: uuskolonialismi, ylikansallisten yhtiöitten saastuttamat maa-alueet, etniset heimo- ja uskontoristiriidat, sodat räjähtävät mediasta silmille. Kuin painajaisina toistuvat uutiskuvat kansanmurhista, nääntyneistä pakolaisista, ebolan uhreista ja lapsisotilaita.
Enehielmin ”kantaaottava” teos on Lapsisotilas (Sierra Leonesta?). Pieni poika nuoren, lihaksikkaan miehen vieressä konekivääri käsissään valmiina poseeraa katse kohdistettuna katsojaan. Lämpimistä, vahvoista väreistä huolimatta maalaus ahdistaa. Teoksen sisältö, sen mahdollinen merkitys ei toteudu vaan häviää.
Enehielmin teokset eivät kuvaa afrikkalaista arkea tai todellisuutta, mutta se tuskin on tarkoituskaan. Maalaukset heijastavat villejä tuntemuksia, etsintää ja iloa, kollektiivisten kuvien tavoittelua ja viattomuuden viettelyä. Väri-iloa ja aistillisuutta, mitä gallerian tiedote lupaakin. Africa Inspirations näyttelystä poistuu tyytyväisenä mutta mietteliäänä.
Lähtiessä kannattaa pysähtyä infopöydän luo. Pöydän reunalla on pieni muki, sen vieressä lappunen, jossa taiteilija toivoo yleisöltä lahjoitusta orvolle 6-vuotiaalle ”pojalleen”. Tällä hetkellä poika käy koulua Sierra Leonessa ja asuu työttömän miehen luona.
Cris af Enehielm: Africa Inspirations. Galerie Forsblom 31.8. asti. Lönnrothinkatu 5/ Yrjönkatu 22, Helsinki.