Hallituksen budjettiesitys ei valitettavasti sisällä myönteisiä yllätyksiä. Se vastaa kesäkuussa hyväksyttyä hallitusohjelmaa. Jos esitys hyväksytään eduskunnassa, Suomessa otetaan ensi vuonna uusi, pitkä askel leikkauspolitiikan tiellä.
Hallituksen linja perustuu pitkälti jo Kataisen hallituksen tekemiin päätöksiin. Kataisen hallituksen hahmottelemassa vuoteen 2018 ulottuvassa säästökuurissa leikkaukset painottuvat ensi vuoteen. Menosäästöt ovat ensi vuonna selvästi tämänvuotisia suuremmat, ja myös kaikista kuluvan vaalikauden aikana toteutettavista menosäästöistä huomattava osa ajoittuu ensi vuodelle.
Ensi vuonna suomalainen talouspolitiikka muistuttaakin aiempaa selvemmin eurooppalaista leikkauspolitiikkaa, jonka seurauksista ovat kärsineet erityisesti miljoonat eurooppalaiset työttömät. Keskeisiä säästökohteita ovat esimerkiksi kuntien peruspalvelut, lapsilisät, työvoimapalvelut ja työttömyysturvamenot.
Suomessa otetaan ensi vuonna uusi, pitkä askel leikkauspolitiikan tiellä.
”Menot luovat omat tulonsa.” Näin perusteli John Maynard Keynes, keynesiläisen suhdannepolitiikan luoja, aktiivisen työllisyyttä ylläpitävän ja jopa parantavan talouspolitiikan tärkeyttä taloudellisesti vaikeina aikoina.
Julkiset menot, olivatpa ne sitten rautateiden ja maanteiden kunnossapitoon kohdennettuja menoja tai julkisia terveydenhuoltomenoja tai työttömyyskorvausmenoja tai joitain muita menoja, tukevat työllisyyttä, koska ne ylläpitävät tai kasvattavat kansantaloudessa käytettävissä olevia tuloja. Kansalaisten ostovoiman ylläpitäminen tukee työllisyyttä.
Keynesin opetuksesta seuraa toinen opetus: menoleikkaukset aiheuttavat omat tulomenetyksensä.
Julkisten menoleikkausten aiheuttamat verotulomenetykset voivat olla niin suuret, ettei päätöksentekijöiden toive budjetin tasapainottumisesta menoja leikkaamalla toteudu.
Eurokriisiä hoitaessaan päätöksentekijät ovat aliarvioineet vyönkiristyspolitiikan kielteiset vaikutukset.
Näin voi käydä myös Suomessa. Budjettiesitykseen sisältyvät menoleikkaukset aiheuttavat toteutuessaan paitsi omat tulomenetyksensä myös omat tuotannon ja työllisyyden vähennyksensä.
Sen tähden Suomen talouden lähitulevaisuuden näkymät vaikuttavat erittäin huolestuttavilta. Jos työllisyyden heikkeneminen lähitulevaisuudessa jatkuu, hallitus kantaa siitä suuren vastuun.
Hallitus ei voi eliminoida kaikkia Ukrainan kriisin aiheuttamia taloudellisia seurauksia, muttei se voi vapautua vastuusta vetoamalla poliittisen kriisin taloudellisiin seurauksiin.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
uutiskirje 