Strasbourgin juuri päättyneellä täysistuntoviikolla pääsin todistamaan Eurooppa-näytelmää, jonka pääroolissa huseerasi itse parlamentin puheenjohtaja Martin Schulz. Show sai mielen varsin surulliseksi, koska se jos mikä sai minut ymmärtämään, että Ukrainaa todella käytetään paljon suuremman pelin pelinappulana Venäjän suuntaan.
Tiistain kokouksessa keskellä päivää äänestettiin Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopimuksesta, ja samaan aikaan videoscreenillä oli jatkuva videoyhteys Ukrainan parlamenttiin. Sellaista teennäistä hurraahuutojen ja taputusten kuviota en ollut vielä elämässäni nähnytkään, mitä pääsin tuossa kokouksessa todistamaan.
Tuntui hyvin irvokkaalta nähdä sekä Euroopan että Ukrainan valtaeliitin unohtavan vähemmistöjen tilanteen. Ja mihin jäi Euroopan unionin rauhaa rakentava rooli – eikö rauhantyön ajatuksen pitäisi tässä maailman tilanteessa olla kaikkien mielissä?
Ukrainaa todella käytetään paljon suuremman pelin pelinappulana Venäjän suuntaan.
Mikäli tarkoitus oli ärsyttää tiettyjä voimia, siinä varmasti onnistuttiin. Niin räikeän provokatiiviselta ja irstaalta teatterilta kaikki näytti.
Enkä tarkoita nyt sitä, että kenenkään edessä pitäisi nöyristellä – ja suomettumistakaan on turha ottaa tässä käsikassaraksi. Tarkoitan sitä, että aikuiset ihmiset hoitavat kriittiset sopimusasiansa vaikeina aikoina kunnioittavasti ja asenteella, jossa huomioidaan myös kaikkein heikoimmassa asemassa kriisialueilla olevat ihmiset. He eivät ole ole saleissa hurraamassa tai juhlimassa.
Sopimuksessa sinällään ei nähty mitään pahaa, sillä sen tarkoituksena on edistää sekä poliittista lähentymistä että kauppasuhteita. Sopimuksen poliittiset elementit tuovat Ukrainaa askeleen lähemmäksi Eurooppaa avaamalla uusia kanavia poliittiselle keskustelulle ja luomalla perussääntöjä yhteistyölle esim. energian, liikenteen ja koulutuksen aloilla. Sopimuksessa edellytetään, että Ukraina panee täytäntöön uudistuksia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia sekä demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta.
Sopimuksella edistetään muun muassa työntekijöiden liikkuvuutta, minkä lisäksi sopimus sisältää viisumivapauteen tähtäävän toimintasuunnitelman. Samoin sopimukseen kuuluu aikataulu, jonka puitteissa Ukrainan pitäisi saattaa osia EU-lainsäädännöstä osaksi sen kansallista lainsäädäntöä.
Ryhmämme ei omassa palautteessaan kritisoinut sopimuksen sisältöä, mutta kylläkin sopimuksen päätöksenteon aikataulua sekä käsittely- ja menettelytapaa, jolla selvästi jälleen kerran haluttiin provosoida Venäjää käyttäen Ukrainaa oman valtapolitiikan käsityökaluna.
Viimeaikaiset päätökset ovat monella tapaa osoittaneet EU:n kadottaneen otteensa rauhan rakentajana.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen.
uutiskirje 
