Tämän viikkoinen välikysymys köyhyydestä osoitti taas, miten kapeasti köyhyyden seurauksia ja ratkaisuja etenkin oikeisto tarkastelee. Pohjois-Suomen hyvinvointi- ja terveyspäivät pureutui alkuviikosta laajasti hyvinvointiteemaan. Voi kunpa kansanedustajilla olisi ollut aikaa olla paikalla, siitä olisi saanut hyviä eväitä keskusteluun.
Töissä ratkoimme työkyvyttömien työnhakijoiden palvelujen häipymistä olemattomiin. Siinä olisi normien purkutalkoita kerrakseen, kun päästettäisiin selkeästi työkyvyttömät ihmiset pois eläkevalituskierteestä. Ei ihme, jos mielenterveyssyyt ovat korkealla eläkkeelle jääntitilastoissa. Voimat siinä menee, kun vuodesta toiseen saa kielteisiä päätöksiä eri tahoilta, vaikka toista on todistettu useiden hoitavien erikoislääkäreiden B-lausunnoilla. Mutta eläkelaitoksen paperilääkäri näkee toisin! Ja nyt siis työvoiman palvelukeskuskin joutuu hylkäämään nämä ihmiset uuden lain takia.
Suomessa saa paremmin hoitoa paksulla lompakolla.
Lukuisin tutkimuksin on todistettu, että köyhyys lisää terveyseroja. Lisäksi Juha Teperin tutkimuksessa on osoitettu, että eniten sairastavat sepelvaltimotautia vähän koulutusta saaneet pienituloiset, mutta he saavat vähiten hoitoja.
Hyte-päivillä räväkkään tyyliinsä esiintynyt emeritusprofessori Martti Kekomäki vastasi kysymykseeni terveyserojen kasvusta, että kyllä Suomessa saa paremmin hoitoa paksulla lompakolla, vaikka toisin väitetään. Hän kertoi esimerkin yhtä aikaa sydänoireita tunteneista itäsuomalaisesta työttömästä ja espoolaisesta toimitusjohtajasta. Lopputulos oli, että jonossa viruneen työttömän hautajaisia vietettiin samaan aikaan, kun toimitusjohtaja toipui julkisella rahoituksella tuotetusta pallolaajennuksesta.
Kekomäki on niitä harvoja lääkäreitä, joka nostaa sosiaalitoimen rooliin terveyserojen tasoittajana, etenkin paljon tai monia sairauksia sairastavilla. Myös väitöskirjaa valmisteleva Raija Kerätär on todennut saman. Hän on erikoistunut kuntoutuslääkärinä työttömien terveydenhoitoon. Hänen mielestään köyhien sairaudet jäävät piiloon useista syistä. Paltamon täystyöllisyyskokeilussa monet kansansairauksia tietämättään sairastaneet saivat oikean lääkityksen ja hoito-ohjeiden avulla huomattavasti paremman elämänlaadun.
THL:n laajaa 1987-syntyneiden tutkimusta esitteli aamutelevisiossa oululainen tutkija Tiina Ristikari. 1990-luvun laman lasten tilanne on korutonta kertomaa, onneksi ohjelmassa esitettiin myös keinoja, joilla perheen talousongelmien vaikutusta lapsiin voitaisiin edes lieventää. Kysymys kuuluu, opitaanko menneistä virheistä. Etenkin lasten arkipalvelut, päivähoidon ja koulun ryhmäkoot, neuvola ja kotiin annettavan tuen Tiina nosti tärkeiksi tasapainottajiksi.
Terveyserojen kaventamisessa olennaista on sosiaali- ja terveyspalvelujen oikea-aikainen saatavuus. Turvaako sote-uudistus tämän olennaisen asian?
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu.
uutiskirje 
