Yksin asuvilla menee useimmilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna keskimäärin muuta väestöä huonommin. Yksin asuvien työllisyysaste on matalampi, tulot pienemmät, suhteelliset asumismenot suuremmat ja toimeentulo niukempaa kuin erityisesti lapsettomilla pareilla tai kahden vanhemman lapsiperheissä asuvilla aikuisilla.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tehnyt ensimmäistä kertaa Suomessa yhteenvedon yksin asuvien elinoloja, terveyttä ja elintapoja, sosiaalisia suhteita ja elämänlaatua ja palvelujen käyttöä koskevasta tiedosta.
Suomessa on yli miljoona yksin asuvaa. Kaikista asuntokunnista 41 prosenttia on yhden hengen talouksia. Merkittävän väestöryhmän hyvinvointia on tutkittu vähän. Timo M. Kauppisen selvitys Yksin asuvien hyvinvointi – Mitä tällä hetkellä tiedetään? avaa asiaa.
Sosiaalipalvelujen käyttö yleistä
Yksin asuvien kuolleisuus on suurempi, koettu terveys huonompi, psyykkinen kuormittuneisuus ja masennus ovat yleisiä, toiminta- ja työkyky on huonompi ja elintavat ovat epäterveellisemmät kuin parisuhteessa asuvilla.
Yksin asuvat ovat myös keskimäärin yksinäisempiä, heillä on vähemmän sosiaalista pääomaa, ja heidän elämänlaatunsa on joiltain osin heikompi kuin muilla.
Yksin asuvia on toimeentulotuen, kuntouttavan työtoiminnan ja päihdepalvelujen asiakkaissa väestöosuuttaan enemmän. Vanhuksilla yksin asuminen lisää laitosasumiseen päätymisen riskiä ja asumis- ja kotipalvelujen käyttöä.
Yksin asuvat asuvat kuitenkin muuta väestöä väljemmin ja heillä on enemmän vapaa-aikaa.
Merkittävät hyvinvointierot
Hyvinvointierot yksin asuvien välillä ovat toisaalta suuret ja ne liittyvät ikään, sukupuoleen ja työllisyyteen. Esimerkiksi elinolot ovat puutteellisimmat työttömillä ja eläkeläisillä ja toisaalta nuorimmilla ja vanhimmilla yksin asuvilla. Keski-ikäiset yksin asuvat miehet voivat naisia huonommin.
Yksin asuvia yhdistää kuitenkin kaksi tekijää. He ovat haavoittuvia erilaisille sosiaalisille riskeille kuten sairastumiselle tai työttömäksi joutumiselle. Lisäksi yksin asuvat eivät hyödy taloudenpidossaan ”mittakaavaedusta” suurempien kotitalouksien tapaan, vaan joutuvat hankkimaan henkilöä kohti enemmän esimerkiksi kestokulutustavaroita.
Yksin asuminen on yleisintä eläkeikäisillä; yli kolmannes yksin asuvista on 65 vuotta täyttäneitä. Toimintakyvyn heiketessä kotona asumista tukevien palvelujen saaminen voi ehkäistä laitoshoidon tarvetta yksin asuvilla vanhuksilla. Myös kohtuuhintaiset pienasunnot ovat tärkeä keino edistää yksin asuvien hyvinvointia.
lehti 