Kuuntelin huolestuneena silloisen suojelupoliisin päällikön Ilkka Salmen puhetta Turun yliopiston Poliitikan tutkimuksen klubin vuosijuhlissa vuonna 2009. Salmi sanoi kansainvälisen terrorismin olevan suurin Suomea koskeva turvallisuusuhka ja samassa yhteydessä hän totesi olevansa pahoillaan siitä, ettei suojelupoliisilla ole enää lupaa seurata vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä heidän vakaumuksensa vuoksi. Miksi suojelupoliisilla pitäisi olla lupa seurata ja tarkkailla vasemmistolaisia?
Asiasta tekee entistä huolestuttavamman se, että Ilkka Salmi on nykyään Euroopan keskustiedusteluelimen (EU INTCEN) johtaja. Eurooppalaiselle vasemmistolle ei lupaa hyvää, jos Euroopan tiedustelupalveluiden koordinaatiosta vastaavan elimen johtaja haluaa tarkkailla ja kerätä tietoja vasemmistoaktiiveista ”vastaisuuden varalle”.
Nykyisessä terrorismin pelon kyllästämässä vainoharhaisessa tiedusteluilmapiirissä ideologinen harppaus vasemmistolaisten luokittelemiseksi ei-toivotuksi tarkkailua vaativaksi ainekseksi Euroopan mittakaavassa on vaarallisen lähellä sitä poliittisten vasemmistoaktiivien laajamittaista vainoa, mitä tapahtui 1900-luvun alkupuolen Euroopassa.
Kun vertaa Salmen asennoitumista Suomen poliisijohdon kommentteihin siitä, miten poliisin avuksi halutaan vapaaehtoisia auttajia ja miten Supoa halutaan kehittää ulkomailla toimivan siviilitiedustelupalvelun suuntaan on selvää, että poliisitoimi on liukumassa suuntaan, joka ei ole tavalliselle kansalaiselle eduksi.
Huolestuttavaa ei ole pelkästään poliisijohdon asennoituminen, vaan sen heijastuminen rivipoliisien toimintaan kansalaisvapauksien kannalta huolestuttavalla tavalla. Mellakkapoliisin lisääntynyt väkivallankäyttö Smash Asemissa, Kiakkovierasjuhlissa ja Helsingin vuoden 2014 vappumarssilla heijastelee selkeää kaavaa siitä, että poliisi on aiempaa valmiimpi käyttämään väkivaltaa kansalaisia vastaan, jopa silloin kun sillä ei ole selkeää syytä siihen.
Ylilyönnit kuitataan sitten anteeksipyynnöillä jälkikäteen. Lienee selvää, että rivipoliisit eivät ole toimineet omasta aloitteestaan, vaan heitä on käsketty entistä aggressiivisempaan käyttäytymiseen. Kenen etua tämä oikein palvelee? Luoko poliisi toiminnallaan todeksi uhkakuvia oman asemansa ja rahoituksensa turvaamiseksi? Rajoittaako poliisi kansalaisoikeuksia väkivalloin aina, kun poliisijohto niin haluaa? Koska näemme ensimmäisen väkivaltaisen lakonlopetuksen?
Viime vuosikymmeninä poliisin käytökseen on tullut paljon kaivattua inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Suomen poliisi ei ole aina nauttinut niin laajaa luottamusta kuin sillä kansalaisten silmissä nykyään on. Ha-luaako poliisi menettää tämän luottamuksen muutaman oikeistolaisen höyrypään vuoksi? Luottamuksen voi menettää vain kerran.
Kirjoittaja on turkulainen putkiasentaja.
uutiskirje 