Maailman valtamerissä arvioidaan olevan 13 000 muoviroskaa jokaikistä neliökilometriä kohti. Siitä ei seuraa hyvää luonnolle eikä ihmisille, mutta ongelmaan vasta etsitään ratkaisua.
YK:n ympäristöohjelma Unep laskee, että meriin kaadetaan vuosittain 6,4 miljoonaa tonnia roskaa, josta lähes 90 prosenttia on muovia. Muoviroskan arvioidaan aiheuttavan ekosysteemille tuhoa yli kymmenen miljardin euron edestä vuodessa.
Merien tila on noussut esille valmisteltaessa uusia Kestävän kehityksen tavoitteita, joita YK alkaa toteuttaa vuoden 2015 jälkeen. Yhdeksi tavoitteeksi esitetään merien saasteiden tuntuvaa vähentämistä vuoteen 2025 mennessä.
Roskat kerääntyvät jättiläislautoiksi valtamerien suuriin pyörteisiin.
– Tavoitteen saaminen listalle ei ollut erityisen vaikeaa. Meret ovat yhteinen huolenaihe, ja me kaikki tuotamme jätettä, selittää Jacqueline Adler Unepista. Merien kestävää käyttöä pohdittiin kansainvälisessä kokouksessa syys-lokakuun vaihteessa Ateenassa.
Pitkä lista saastuttajia
Merien saastuminen on ihmisen aikaansaannosta ja paljolti peräisin maalla tapahtuvasta toiminnasta, muistuttaa YK:n alaisen Välimeren toimintasuunnitelman ohjelmajohtaja Tatjana Hema.
Asiantuntijoiden mukaan suurimpia merien pilaajia ovat rannikon ja jokivarsien kaatopaikat, rantojen roskaaminen, matkailu ja rannoille keskittyvä virkistystoiminta, kalastus, laivapurkamot, laittomat ja lailliset jätepäästöt sekä tulvat.
Saastuttavien aineiden ja tavaroiden lista on pitkä: muovit, mikromuovit, metallit, lasi, sementti ja muut rakennusmateriaalit, paperi ja pahvi, kumi, köysi, kalaverkot ja muut pyydykset, tekstiilit, puutavara sekä vaaralliset aineet, joita sisältyy ammuksiin, asbestiin ja lääkejätteisiin. Listan kruunaavat öljyvuodot ja laivahylyt.
Meriä likaa myös orgaaninen aines, jota on 40–80 prosenttia kehitysmaiden ja 20–25 prosenttia teollisuusmaiden kaupunkijätteestä.
Muovia lautaselle
Tuhoisimpiin merien tukehduttajiin kuuluvat mikro- ja nanomuovit, joita syntyy muovien hajotessa 1–5 millimetrin kokoisiksi tai jopa mikroskooppisen pieniksi hiukkasiksi.
Muovihiukkasia on löydetty levien solurakenteista, mistä ne kulkeutuvat ravintoketjun kautta myös ihmisen ruokapöytään. Vielä ei tiedetä, miten tämä kaikki vaikuttaa, sanoo Vincent Sweeney, joka koordinoi meriympäristön suojeluohjelmaa Unepissa.
Hänen mukaansa myös mikromuovin määrä on yhä jossain määrin arvailun varassa.
– Rannalle päätyvä jäte ei välttämättä kerro, mitä meressä on.
Merien roskat voivat liikkua pitkiä matkoja, niistä tulee kansainvälisiä, ja omistajuutta on vaikea selvittää, hän jatkaa. Lisäksi roskat kerääntyvät jättiläislautoiksi valtamerien suuriin pyörteisiin.
– Merien puhdistaminen ei onnistu yhden ihmisiän aikana, vaikka lopettaisimme roskaamisen nyt. Kustannukset ovat liian suuret, ja jäte on paljolti hajautunut ulottumattomiimme. Pelkästään kelluvan roskan poistaminen vie kauan, Sweeney sanoo.
Hän muistuttaa, että ilmiön takana on kasvanut kulutus. Se tuottaa yhä enemmän roskaa, josta iso osa on muovia.
lehti 