Taikuri Luttinen lauloi aikoinaan lapsesta, joka ihmetteli, miksi pullosta nousee toisenlainen isä (nykyisin myös äiti). Juuri kuulin perheestä, jossa lapsi kipaisi täristen sängyn alle piiloon päihtyneiden vanhempiensa huutoa ja tappelua. Luuleeko joku, että tuollaiset kokemukset eivät vaikuta lapsen elämään sillä hetkellä ja tulevaisuudessa?
Suomessa on tabu puhua alkoholista. Ääripäät istuvat tiukasti bunkkereissaan, mikä stoppaa asiallisen keskustelun heti alkuunsa. Kontrollifriikeiltä tulee kummallisia viski-lausuntoja ja ääriliberaalien mukaan alkoholi pitäisi vapauttaa kokonaan kontrollista.
Hylkäämisen tunne on päihdeperheen lapselle arkipäivää.
puhutaanpa siitä, miten lapsi kokee vanhempiensa alkoholin käytön. A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus kysyi nuorilta, miten he suhtautuvat siihen. ”Ikävintä vanhempien alkoholin käyttö on, kun lipsutaan sovitusta ja luvatusta. Humalajuominen ei kuulu kotiin. Juhlatilanteissa aikuinen saa ottaa alkoholia.” Nuoret kokivat perheriidat ja häpeän ongelmiksi, osalle se aiheuttaa ahdistusta.
Jokainen tämän tietää, mutta miksi emme välitä. Onko oma mukavuudenhalu tärkeämpi kuin lapsen elämä ja tulevaisuus? Viski-sanan kielloilla sitä ei ratkaista, sillä aikuinen kyllä löytää viinansa, jos on siitä riippuvainen. Mutta tunnistaako hän riippuvuutensa? Se onkin olennaisin kysymys. Ymmärtääkö hän sen, milloin kohtuus on ylitetty ja milloin hän satuttaa lasta juomisellaan?
Blogissaan Kokovartalofiilis Ani kertoo kuvaavasti siitä, mitä vaikutuksia vanhempien alkoholin käytöstä seurasi ja miten hän nyt aikuisena opettelee ymmärtämään itseään ja toimintatapaansa. Hän kysyy kohtalotovereilta, tuliko sinunkin elämästäsi suorittamista, haetko jatkuvasti hyväksyntää ja oletko jatkuvassa valmiustilassa katastrofin varalta. Suosittelen jokaiselle Anin blogin lukemista, siitä oppii paljon.
Hylkäämisen tunne on päihdeperheen lapselle arkipäivää, pian hän huolehtii vanhemmistaan ja mahdollisista sisaruksistaankin. Miten tällainen lapsi pystyy aikuisena luottamaan keneenkään, sillä lapsuuden traumojen varjot kulkevat aikuisuuteen, jos niitä ei pysty käsittelemään? Usein ihminen ei tiedä, mistä hänen kummallinen käyttäytymisensä johtuu.
Miksi asiasta ei puhuta enempää, vaikka tämä on vakava ongelma kaikissa yhteiskuntaluokissa? Keskustellaanko koulujen terveystiedon tunneilla lapsen näkökulmasta, vai jaetaanko pelkkää terveysfaktaa? Saako päihdeperheen nuori tai aikuinen ajoissa ammattiapua, jossa hän tunnistaisi syyt tilanteeseensa, että pystyisi käsittelemään menneisyyttään ja opettelemaan uudenlaisia toimintatapoja? Kuten Ani kirjoittaa, ensiaskel on oppia tunnistamaan odottamattomia reaktioitaan.
Valitettavasti tämä aihe ei yllä vaalikentille, mutta sitä kyllä ihmetellään, kuinka kallista kunnille on lastensuojelu ja huostaanotot. Ja sitä, miksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään eniten mielenterveyssyistä.
Kirjoittaja on oululainen valtuutettu.
uutiskirje 