Rémi Fraisse, 21-vuotias opiskelija Toulousesta, kuoli lokakuun 25. päivän yönä eteläisessä Ranskassa Tarnin provinssissa sijaitsevalla Sivensin patotyömaalla ympäristöaktiivien ja sisäministeriön puolisotilaallisten poliisijoukkojen eli santarmien yhteenotossa.
Ruumiinavausraportti vahvisti kuolinsyyksi osuman poliisin tainnutuskranaatista. Syyttäjä Claude Dérens sanoi lisätutkimuksia tarvittavan siitä, olivatko panoksen ampuneet poliisit vai mielenosoittajat. Derens ei kommentoinut, miten siviili voisi saada käsiinsä poliisiaseen.
Pelko mielenilmausten yltymisestä Pariisin vuoden 2005 mellakoiden tasolle vaiensi hetkeksi kommentoinnin.
Kiistassa on kyse kosteikosta, padosta ja geenimaissista.
Entinen ympäristöministeri Cécile Duflot kommentoi ”olevan sietämätöntä, että hallitus vaikeni 48 tuntia ennen kuin ilmaisi huolensa tapahtumista”.
Aktivistitaustainen kansanedustaja José Bové taas syytti hallintoa ja sanoi ”olevan selvää, että Fraissen kuolemasta vastuussa on sisäministeri. Hänen linjaustensa mukaan poliisi on toiminut jännitteitä kasvattavalla tavalla.”
Sisäministeri Bernard Cazeneuve vastasi ”poliittisten vastustajien yrittävän politisoida tapahtunutta”.
Patoa vastustava Testetin protestileiri kysyi nettisivuillaan, onko puolueiden ainoa tapa kommentoida kinastella keskenään poliittisista irtopisteistä.
Geenimaissin hinta
Keväästä 2014 alkanut ympäristöväen sekä maanviljelijöiden protestiliike versoo monista syistä. Alue on Ranskan harvoja kosteikkoja ja perinteisen maatalouden sydänmaita. Patohanke tähtää kasteluveden tuottamiseen viiden rehu- ja GMO-koemaissiin keskittyvän suurtilan tarpeisiin.
Fraissen kuolemaa edeltäneinä viikkoina kiihtyivät yhteenotot työmaata turvaavien santarmien ja padon vastustajien välillä. Investoijat ja paikallishallinto ovat nyt keskeyttäneet hankkeen odottaessaan poliisitutkimusten päättymistä.
Sosialistipuolueen valtaannousun arveltiin voivan johtaa muutoksiin perinteisesti kovakouraisissa poliisivoimissa. Kasvaneet budjetit ja arkikäytäntö antavat toisenlaisen viestin. Erilaisten ”vähemmän kuolettavien ammusten” kuten ääniammusten, kemiallisten aineiden ja tainnutuskranaattien käyttö on yhä rutiinia eikä vain poikkeustilanteisiin varattua.
Fraissen tapauksessa käytetty kranaattimalli on teoriassa ohjeistettu ”viimeiseksi oljenkorreksi” tilanteisiin, joissa poliisia uhkaa vakava hengenvaara tai sen on suojattava siviilejä hengenvaaralta.
Kranaatin tehoaine on TNT ja sen tarkoitus on vahvan ääni- ja valoefektin kautta lamauttaa vaikutusalueelle osuvien tasapainoaisti. Määritelty räjähdyskorkeus on noin viisi metriä eikä kranaattia tulisi koskaan suunnata ihmisiin.
Tuntemattomasta syystä ammus silti räjähti Fraissen niskan ja olkapään alueella. Sisäministeriö on ilmoittanut kranaattien olevan toistaiseksi käyttökiellossa.
Patoa vastustava Testetin protestileiri korostaa lausumassaan, ettei se pidä tapahtumia poikkeuksena. ”On ihme, ettei vastaavaa ole tapahtunut aiemmin. Poliisi ei ole noudattanut omia sääntöjään koko häätöprosessin ajan. Emme ole pysyneet laskuissa siitä, moniko polvi, vatsa tai pää on joutunut maaliksi. Yletön ja laiton väkivalta jättää jälkensä meihin kaikkiin, fyysisesti tai henkisesti.”
Huoli vastakkainasettelun kärjistymisestä on todellinen. Fraissen tapauksen jälkeenkin on tullut vammautumisia: 30. lokakuuta Bloisissa mies menetti silmänsä kumiluodin osumasta, Nantesissa kasvoihin osunut kumiluoti murskasi protestoijan nenän.
Hajota ja hallitse
”Mikään ammattiliitto tai vasemmistojärjestö ei kutsu ihmisiä kaduille. Ihmiset pelkäävät katuja niin, että he mieluummin organisoituvat virtuaalisesti. Mitä voimme odottaa niiltä, jotka ’tuomitsevat osapuolten väkivallan’ tajuamatta, että toiset varustautuvat asein, toiset katukivin. Että toiset tappavat ja toiset ilmaisevat raivonsa rikkoen ikkunoita. Miksi he eivät ole reagoineet Rémin kuoleman taustalla oleviin syihin aikana, jona vasemmisto vajoaa ja oikeistolaisuus on vahvassa nousussa”, kysyy vastustajien lausuma.
Testetissä Delphine, 43, haluaa esiintyä lempinimellä.
– En ole kokenut mielenosoittaja, mutta ympäristöasiat ovat minulle tärkeitä. Tullessani tänne olin sitä mieltä, että rauhanomainen vastarinta on vahvin aseemme. Sitten santarmit tulivat. Seurasin kymmenen minuuttia heidän toimintaansa ja löysin itseni heittämästä kiviä. Mitä muuta olisin voinut? Reaktio yllätti itsenikin, hän kuvaa.
Keskustelu väkivallasta ja vastarinnasta leimahti nopeasti. Nimitykset vaihtelivat ”pasifisteista” aina ”ympäristöjihadisteihin”.
Valtavirta siirtyi kuitenkin pian samoille linjoille: protestiväkeä jaotellaan ”hyviin” ja ”pahoihin” pyrkien oikeuttamaan poliisin toiminta tai hajottamaan vastarinta usuttamalla kriittiset äänet toisiaan vastaan.
– Pahinta mitä keskinäinen syyttely voi aiheuttaa, on keskinäisen solidaarisuuden väheneminen. Voimamme on yhteisrintamassa. Keinot voivat olla erilaisia, mutta ne palvelevat samaa tarkoitusta ja syntyvät samoista syistä, vastenmielisyydestä ympäristön ja inhimillisyyden uhraamisesta taloudelliselle voitolle. He ymmärtävät tämän, ja haluavat siksi luoda näitä vastakkainasetteluja, Delphine sanoo.
uutiskirje 
