Pintaa syvemmältä
Suomen kokoomus pyrkii oppimaan mahdollisimman paljon Ruotsin oikeiston menestyksekkäästä työstä hyvinvointivaltion purkamiseksi. Kahden hallituskauden aikana purkutyö oli lähinnä valtiovarainministeri Anders Borgin käsissä, mutta alkuperäinen virike tuli pääministeri Fredrik Reinfeldtiltä. Kuinka suurella intohimolla hän ajoi asiaansa, käy ilmi kolmesta oikeistonuorten 1990-luvulla julkaisemasta kirjasesta, joista varsinkin ensimmäinen kaivettiin esiin viime vaalitaistelussa ja se on voinutkin vaikuttaa vaalitulokseen.
Kun Det sovande folket (Nukkuva kansa) ilmestyi 1993, Reinfeldt oli 28-vuotias oikeiston nuorisoliiton puheenjohtaja. Siinä järjestössä kukoisti siihen aikaan yhtä villejä ajatuksia kuin Suomen kokoomusnuorissa tänään (vastaaviin mielipiteisiin törmää jatkuvasti myös Uuden Suomen puheenvuoroissa).
Kirjasen ajatukset olivat niin paljastavia, ettei Reinfeldt ole enää vuosiin halunnut keskustella niistä. Kulttuurivasemmistolaiset pienryhmät ovat sen sijaan julkaisseet kirjasen uudestaan ja muokanneet siitä näytelmän, kun taas Reinfeldt ja hänen lähipiirinsä ovat tehneet parhaansa kieltääkseen sen olemassaolon ja poistamaan sen kirjastojen varastoista. Myöhemmin Reinfeldt kyllä painostuksen alaisena myönsi ”nuoruudensyntinsä”, mutta ei suostunut kommentoimaan sitä. Hän ja hänen esikuntansa ovat huomanneet, ettei kaikkea sovi lausua julki.
Reinfeldtin nuoruudenteoksessa ruotsalaisista on tullut ”uniaivoja”.
Det sovande folket näyttää kaunistelematta Reinfeldtin (ja Borgin) politiikan takana olevan ihmiskäsityksen. Kirjailija ja Aftonbladetin kolumnisti Jan Guillou luki äsken kirjasen ja oli erittäin yllättynyt – hän ei millään olisi uskonut, että Reinfeldt olisi voinut kirjoittaa näin jännittävästi. Tämä teksti, jonka löytää netistä, ei ehkä ole kaunokirjallinen merkkiteos, mutta poliittisena julistuksena se on vertaansa vailla. Samalla se osaltaan selittää kirjoittajansa johtaman hallituksen poliittista linjaa.
Kirjasen ensimmäinen luku on varsinainen dystopia Orwellin tai Huxleyn tapaan. Ruotsia on kohdannut ”hyvinvointikuolema, verrattavissa ruttoon, isorokkoon tai aidsiin”. Hyvin suuri osa ruotsalaisista on sosialidemokraattisen aivopesun ja riippuvuutta aiheuttavien tukien tuloksena muuttunut ”uniaivoiksi”. Heillä siis on aivot, mutta eivät käytä niitä, koska he ovat oppineet sen olevan turhaa.
Valtion toimintaa ohjaa kirjasen mukaan pieni ryhmä ihmisiä, joita ”uniaivot” kutsuvat ”hulluiksi”, koska he rehkivät, vaikka heidän ei tarvitsisi. Osa heistä toimii hyvinvointivaltiopuolueessa, joka syntyi huostaanottopuolueen ja mukavuuspuolueen yhdistyessä. Huostaanottopuolueen näkemyksen mukaan ainoastaan valtio voi luoda ja jakaa tasapuolisesti hyvinvointia oikeudenmukaisten tukien ja riittävän hoivan avulla. Yksityiset panokset tiettyjen ihmisten tai ryhmien puolesta saattaisivat häiritä hyvinvoinnin tasaista jakoa. Mukavuuspuolue taas korosti teknistä kehitystä.
Joku harva vielä tiesi näiden puolueiden edeltäjät: sosialidemokraatit ja kansanpuolue. Enää ei tarvita poliittista kilpailua tai edes keskustelua. Hyvinvointivaltio on itsestäänselvyys, sitä vain täydennetään teknisen kehityksen mahdollistamilla tavoilla. Nyt valtio pystyy esimerkiksi päättämään säästä.
”Uniaivot” elävät omissa oloissaan ja viettävät aikansa lähinnä seuraamalla televisiota, jonka kuvan voi suurentaa tv-seinälle, jos haluaa. Jos on tärkeä jalkapallo-ottelu, voi liittää itsensä haluamaansa joukkueeseen ja jopa tehdä ratkaisevan maalin. Vastaavasti saattoi osallistua johonkin ratkaisevaan taisteluun ja (hetkeksi) muuttaa historian kulkua. (Turkin presidentti on mukana näissä taisteluissa jopa ilman tulevaisuuden tekniikkaa ja on nyt viimeksi ollut mukana muslimien joukoissa löytämässä Amerikkaa.)
”Uniaivot” eivät pysty mihinkään itsenäiseen toimintaan. Kaikki hoidetaan oikeaan käsivarteen kiinnitetyn yleiskaukosäätimen kautta. Sillä voi tilata esimerkiksi ruokaa, joka valmistuu nopeasti ruuanlaittokeskuksessa, tai vaihtoehtoisesti ottaa ruokapillerin. Valtio hoitaa kaiken, jopa sään. Tunteet ovat kiellettyjä. Kukaan ei käy ulkona, aurinkoa saa omassa solariumissa.
Ihmiset eivät enää juuri käytä itsestään ja toisistaan nimiä, vaan pelkkiä henkilötunnuslukuja. Kertomuksen keskushenkilö on hyvinvointivaltion avustuksista ja tuista vastaava henkilö, joka erään tapahtuman vuoksi alkaa epäillä tällaisen hyvinvoinnin mielekkyyttä. Hän käy vanhan opettajansa luona, joka kertoo järjestelmän epäilijöistä, jotka aina välillä kokoontuvat hänen luonaan. Toiveita muutoksesta hänkään ei kuitenkaan ilmaise.
Seuraava luku pyrkii tarjoamaan keinoja murtaa tämä uhkaava kehitys. Reinfeldt viittaa maltillisen kokoomuspuolueen toimintaohjelmaan, joka pyrkii murtamaan sosialidemokraattien ylivallan. Demarit ovat olleet vallassa melkein koko 1900-luvun ajan. Heidän aatteensa ovat muokanneet ruotsalaisen yhteiskunnan – ”melkein jokaisen asuinkorttelin ja päiväkodin, jokaisen koulun oppitunnin ja urheilutilan perustana ovat sosialidemokraattien aatteet ja päätökset”.
Vieläkin pahempia ovat ne jäljet, joita demarit ovat jättäneet tavallisten ihmisten mieliin – Reinfeldt puhuu suoraan aivopesusta. Tästä syystä Ruotsin kansa on passiivinen, luottaa julkisiin laitoksiin ja on turvallisuushakuinen.
Yksilön aloitekyky ja yritteliäisyys sekä henkilökohtainen vastuuntunto ovat Ruotsissa, Reinfeldtin mukaan, katoava luonnonvara. Sosialidemokraatit ovat esiintyneet joululahjoja kansalle jakavina joulupukkeina ja ruotsalaiset ovat uskoneet heihin.
Mutta usko on loppumassa, koska rahat ovat loppumassa. Vuoroaan odottaa oikeisto, joka rakentaa aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja markkinataloutta. Yksilöille on annettava vapaat toimintamahdollisuudet. ”Ruotsalaiset ovat henkisesti vammautuneita ja heidät on aivopesty uskomaan, että poliitikot pystyvät luomaan ja takaamaan hyvinvoinnin.” Mutta se aika on nyt loppumassa.
uutiskirje 
