Keinutuolifilosofiaa osa 23
Ranskassa 1100-1200-luvulla kristinopin tulkinta meni sen verran totiseksi ja tulkintaerimielisyyksien selvitteleminen niin veriseksi, että saarnoihin oli välttämätöntä liittää tietynlainen loppukevennys.
Vääräoppisia albigensseja eli kataareja vastaan järjestettiin ristiretki. Kataarien mukaan hyvän ja pahan välillä oli ikuinen vastakohtaisuus. Siksi he pyrkivät yhdistämään sielunsa uudelleen sen jumalalliseen alkuperään viettämällä ankaran askeettista ja ehdottoman siveellistä elämää.
Askeesin päämääränä oli vapauttaa sielu aineellisesta, pahasta maailmasta. Tie täydellisyyteen oli varattu harvoille ja valituille (perfecti) kataarien eliitille, joka oli osallistunut eräänlaiseen initiaatioriittiin (consalamentum).
Tavalliset uskovaiset saivat tämän ”kerettiläiskasteen” vasta kuolinvuoteellaan. Siihen saakka he saivat elää elämäänsä noudattaen moraalisääntöjä, jotka eivät olleet kohtuuttoman ankaria. ”Täydellisten” tuli pysyä täysin erossa lihansyönnistä ja naisista. ”kerettiläistämisen” jälkeen asianomaisen oli alistuttava täydelliseen paastoon, joka johti itsemurhaan. Fyysisesti hänellä ei enää ollut mahdollisuuksia selvitä, mutta sielun pelastuminen oli varmaa, koska asianomainen ei voinut koskea naisiin eikä lihaan ennen kuin joko luonnollinen tai paaston jouduttama kuolema saapui.
Keskiajan mahtavin paavi Innocentius III (1160-1216) käytti erään legaattinsa murhaa syynä ristiretken julistamiseen kataareja vastaan. Eri puolilta Eurooppaa velvollisuuttaan täyttämään lähteneille ristiretkeläisille luvattiin palkkioksi kaikki synnit anteeksi. Retken aikana tarjoutui myös mahdollisuuksia ryöstelyyn.
Yli 20 vuotta kestäneet Albigenssisodat alkoivat Béziersin verilöylyllä vuonna 1209. Legaatti Arnaudin kerrotaan huutaneen: ”Tappakaa heidät kaikki! Jumala tuntee omansa!” Tämän jälkeen riehuvat murhaajat iskivät hengiltä erotuksetta kataareja ja katolilaisia, miehiä, naisia ja lapsia.
Jacques de Vitry (1160-1240) taisteli kiihkeästi kataareja vastaan. Veriseksi muuttuneen välienselvittelyn riehuessa de Vitry katsoi, että kansaan kosketuksensa kadottanut kirkko tuli pelastaa kansanomaisten saarnojen avulla, joita eivät pitäneet kirkkoruhtinaat vaan köyhät paljasjalkaiset saarnaveljet, dominikaani- ja fransiskaanimunkit.
de Vitryn mielestä terävä-älyisellä todistelun miekalla on vähän valtaa maallikoihin:
”Ilman Raamatun tuntemusta ei tosin voi astua askeltakaan, mutta sen sana on valaistava esimerkeillä, jotka ovat opettavia ja huvittavia sekä samalla kertaa mieltäylentäviä.”
de Vitry höysti saarnansa esimerkeillä, anekdooteilla, huvittavilla kaskuilla ja kansaomaisilla tarinoilla. Tämän sananvälitysmenetelmän ottivat käyttöön kiertelevät dominikaani- ja fransiskaanimunkit.
Anekdoottien keräily kuului dominikaanien opetusohjelmaan. Vähitellen nämä kokoelmat tulivat käyttöön kaikissa Euroopan maissa. Ruotsalainen saarnaajaveli oppi luostarikoulussa samat kaskut kuin espanjalainen, ja sama kasku kerrottiin sitten sekä ruotsalaiselle että espanjalaiselle porvarille. Ja niin juttu kiersi ringissä ja naureskeltiin vaan…
Yksi suosituimmista jutuista oli tämä. Kantaessaan maitoruukkuaan torille vanha nainen istuutui tuumimaan, miten tulisi rikkaaksi. Maidosta hän saisi kolme obolia; näillä kolmella obolilla hän ostaisi kanan, jonka munista hän saisi lisää kanoja. Sitten hän möisi kanat ja ostaisi porsaan. Sitä hän syöttäisi, kunnes porsas olisi lihava ja komea. Sitten hän möisi porsaan ja ostaisi varsan, jonka pitäisi, kunnes sillä saattaisi ratsastaa.
Silloin minä – hän sanoi itsekseen – istuutuisin hevosen selkään, ajaisin sen niitylle ja huutaisin: hop, hop. Tätä ajatellessaan hän rupesi iskemään jaloillaan, aivan kuin niissä olisi ollut kannukset. Taputtaessaan käsiään tömistellessään jalkojaan tulevan rikastumisen ilosta hän rikkoi ruukun, ja maito valui maahan. Hänellä ei ollut nyt mitään ja hän oli entistäkin köyhempi. Opetus: Monet päättävät saada paljon aikaan nopeasti eivätkä saa aikaan yhtään mitään.
Tämä mahdollisesti intialaista alkuperää oleva anekdootti on kiertänyt sadoilla kirjailijoilla, kuten Rabelaisilla, La Fontainella sekä esiintynyt kansansatuna ja farssina. Näin historian traagisuus sulautuu tarinoiden kiertokulussa satuihin ja myytteihin.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa tarkastellaan maailman menoa keinutuolifilosofian perspektiivistä.
uutiskirje 