Ihmisten nauttimat keinotekoiset makeutusaineet sekä paperin ja tekstiilien pinnoitteiden sisältämät fluoriyhdisteet päätyvät vesistöihin puhdistettujen yhdyskuntajätevesien mukana. Tämä käy ilmi FM Noora Perkolan Helsingin yliopistoon tekemästä väitöstutkimuksesta
Osa yhdisteistä on erittäin pysyviä eivätkä ne juuri hajoa pintavesissä mikrobien tai auringonvalon vaikutuksesta.
Perkola on tutkinut kahden kemikaaliryhmän, keinotekoisten makeutusaineiden ja perfluorattujen alkyylihappojen esiintymistä, pysyvyyttä ja vaikutuksia vesiympäristössä. Näiden yhdisteiden levinneisyydestä Suomessa on aiemmin ollut hyvin vähän tietoa.
Valtavasti kemikaaleja
– Erilaisia kemikaaleja käytetään nykyään valtavia määriä teollisuuden ja maatalouden lisäksi erilaisissa kuluttajatuotteissa. Keinotekoisia makeutusaineita lisätään muun muassa elintarvikkeisiin, kosmetiikkaan ja terveystuotteisiin, kertoo Perkola.
– Perfluorattuja alkyylihappoja puolestaan on esimerkiksi fluoria sisältävissä pinnoitteissa kuten Teflonissa ja Gore-Texissa, ja niitä syntyy tiettyjen orgaanisten fluoriyhdisteiden hajoamistuotteina, Perkola toteaa.
Kalorittomat makeutusaineet asesulfaami, sukraloosi, syklaamihappo ja sakariini eivät imeydy elimistössä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Asesulfaami ja sukraloosi eivät myöskään hajoa jätevedenpuhdistamoilla.
Makeutusaineita käytetään paljon ja siten merkittäviä määriä niitä päätyy vesistöihin, joihin puhdistetut jätevedet lasketaan.
Fluoriyhdisteitä käytetty kauan
Perfluorattuja alkyylihappoja on käytetty teollisuudessa ja kuluttajatuotteissa 1950-luvulta lähtien. Nämä yhdisteet ovat erittäin pysyviä vahvojen fluori-hiilisidosten ansiosta. Niiden epäillään olevan muun muassa karsinogeenisia, immunotoksisia ja häiritsevän lisääntymistä.
Perkola selvitti väitöstyössään tutkittujen aineiden pitoisuuksia jätevesissä, lietteessä, kaatopaikan suotovesissä, hulevesissä ja pintavesissä nestekromatografi-massaspektrometrilla.
Vesinäytteet kerättiin vuosina 2010–2012 yhteensä 15 joesta ja kolmesta järvestä, joiden tiedetään olevan jätevesien vaikutuspiirissä. Valtaosa tutkituista paikoista kuuluu valtakunnalliseen vedenlaadun seurantaan ja näytteet kuvaavat koko vesistön tilannetta.
Järvet olivat Päijänne, Vanajavesi ja Tuusulanjärvi. Tutkittuja jokia ovat muun muassa Oulujoki, Kyröjoki, Kokemäenjoki, Aurajoki, Mustionjoki, Vantaanjoki, Porvoonjoki, Kymijoki ja Vuoksi.
Syklamaatti haittaa vesikirppuja
Perkolan tutkimus osoitti, että molempien kemikaaliryhmien aineita pääsee vesistöihin ennen kaikkea puhdistettujen yhdyskuntajätevesien mukana, vaikka paikallisesti myös muut päästölähteet voivat olla merkittäviä.
– Kävi myös ilmi, että tutkittuja yhdisteitä on laajalti Suomen vesistöissä ja että mikrobit tai auringonvalo hajottavat tutkittuja yhdisteitä erittäin hitaasti pintavesissä. Lisäksi havaittiin, että makeutusaine syklamaatti vähensi vesikirppujen poikastuotantoa, Perkola toteaa.
Auringonvalon kykyä hajottaa pintavesiin päätyneitä perfluorattuja karboksyylihappoja ja keinotekoisia makeutusaineita tutkittiin keinoauringon avulla.
Tutkittavat yhdisteet altistettiin myös lyhyen aallonpituuden ultraviolettisäteilylle, jotta saatiin tietoa niiden käyttäytymisestä vedenpuhdistuksessa. Keinotekoisten makeutusaineiden vaikutuksia vesikirppuihin selvitettiin ekotoksikologisten kokeiden avulla.
Noora Perkola on työskennellyt tutkijana ja kemistinä Suomen ympäristökeskuksen laboratoriossa vuodesta 2008.
uutiskirje 
