Keinutuolifilosofiaa osa 25
Aseteollisuus on huumekaupan ohella maailman tuottavampia teollisuudenaloja. Vuoden 2013 maailman valtioiden puolustusbudjetit olivat noin 1370 miljardia euroa eli 25-kertaisen Suomen valtion budjettiin verrattuna.
Aseteollisuus on siitä omituinen teollisuuden haara, että sen tuottamia tuotteita ei haluttaisi kuitenkaan käyttää. Aseet ostetaan verorahoilla, mutta kaikki päättäjät vannovat yhteen ääneen pitävänsä aseet ja räjähteet mieluummin visusti varastoissa ja varikoilla kuin käyttää niitä tositoimissa siihen tarkoitukseen, mihin ne on suunniteltu ja valmistettu.
Tässä mielessä aseet muistuttavat taide-esineitä. Molemmat halutaan pitää rekvisiittana ja koristeina, eräänlaisina ihailtavina mielen ja tunnelman kohottajina. Ruotsalaisten lokakuussa toteuttama raivoisa sukellusvenejahti oli jälleen eräänlainen näyttävä poliittinen näytelmä, jossa turhautumisen paineita voitiin purkaa rauhanomaisin keinoin kuten jääkiekko-ottelussa.
Kurssi kohti konkurssia -kirjan johdannossa kerrotaan, että vuoden 2008 jälkeen finanssikriisi on maksanut koko maailmassa 20 biljoonaa dollaria. Se on kolmannes koko maailman vuoden 2009 bruttokansantuotteesta:
”Finanssikriisi on maksanut enemmän kuin New Deal, Marshall-apu, kuukävely, NASA;n tähänastinen budjetti ja USA:n, Kiinan, Iso-Britannian ja Intian vuotuiset sotilasbudjetit sekä Vietnamin, Korean, Afganistanin ja Irakin sota yhteensä”. Tämä sisältää vain suorat kustannukset, välilliset jäävät tästä laskusta pois.”
Teoksessaan Työllisyys, korko ja raha J.M. Keynes katsoo maailmankaupan olevan merkittävä uhka maailmanrauhalle. Jokainen maa tyrkyttää tavaroitaan väkisin toiselle tai torjuu naapurinsa tarjoukset kyetäkseen välittömästi maksamaan sen, mitä se haluaisi ostaa.
Keynesin mielestä maailmankauppa on epätoivoinen keino pitää yllä kotimaista työllisyyttä myymällä väkipakolla ulkomaisille markkinoille samalla rajoittaen ostoja muista maista.
Näin jokainen maa yrittää sälyttää työttömyyden probleeman naapurin kannetavaksi. Sodan yksi perussyy piilee näissä ristiriitaisuuksissa. Järkevintä olisi, jos kukin kansakunta huolehtisi itse täystyöllisyydestään sisäpolitiikkansa avulla. Tuolloin päästäisiin eroon eri maiden keskinäisistä eturistiriidoista. Se ei sulkisi pois kansainvälistä lainaustoimintaa eikä työnjakoa.
Vaikka siviiliväestö on sodan suurin uhri, heidän näkemyksiään sodan mielettömyydestä ei pahemmin historian sotasankaritarinoissa vaivauduta kertomaan.
Kati Mikkola nostaa esiin väitöskirjassaan Tulevaisuutta vastaan 70-vuotiaan maanviljelijä Abel Kukkosen näkemykset sodasta ja sen syistä. Joulukuussa 1937 lähetti Kansanrunousarkistoon kirjeen, jossa hän pohdiskeli sotaa uskonnollisesta näkökulmasta.
Kukkosen mielestä ihmisten viisaus murskaantuu, kun ei Herra laivaa yhdessä rakenna. Silloin turhaan miehet tekevät työtä. Onko sodankäynnistä ollut maailman alusta mitään hyötyä, kun säretään valmista työtä ja saatetaan miljoonia ihmisiä ennenaikaiseen hautaan:
”Ihminen on luomakunnan herra, ja se käyttäytyy kuin petoeläin. Se on laillinen rosvo ja murhamies. Kuinka paljon olisi Japani ja Espanja saanut maata niillä rahoilla vapaalla kaupalla, mitä ovat sodassa menettäneet. Kuinka paljon olis jäänyt kyyneleitä vuodattamatta, kun eri valtakuntain politiikkojen erimielisyydet olisi tarkastettu niskaköyden vedolla. Se synnyttäisi naurua sen verran kuin nykyinen sota itkua.”
Vuonna 1878 syntynyt Frans Leivo puolestaan kirjoitti talvisodan päättymisen jälkeen Kansanrunousarkistoon arvellen sodan seurausten vähitellen häipyvän. Hän uskoi, ettei Suomeen enää sotia tule. Hän kertoi luottavansa, että kaikilla suomalaisilla on niin paljon isänmaanrakkautta, etteivät he sotaisiin toimiin ryhdy, koska emme kuitenkaan voi voitollisesti taistella suurvaltoja vastaan:
”Silloin kaikki olisi mennyttä. Mutta kuten sanoin, uskon, että Suomessa sentään saadaan rauhan töissä jo vähitellen edistyä…”
Mikkolan mukaan tämäntyyppinen sodanvastainen argumentaatio ei herättänyt Kansanrunousarkistossa innostusta. Kohtaan, jossa Leivo epäilee Suomen kykyä taistella voitollisesti suurvaltoja vastaan, on jonkun arkiston henkilökuntaan kuuluvan toimesta merkitty viiva sekä iso punainen huutomerkki!
Sarja päättyy
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa on tarkasteltu maailman menoa keinutuolifilosofian perspektiivistä.
uutiskirje 