Kun Suomen eduskunta ryhtyi keskustelemaan kansallisten asevoimien perustamisesta 7. joulukuuta 1917, sosiaalidemokraatit ja maalaisliittolaiset suhtautuivat kielteisesti Saksan ja Venäjän asevelvollisuusarmeijoihin. Maalaisliiton pääideologi Santeri Alkio väitti, että kasarmielämä kaukana omasta kodista altistaisi maalaisnuorukaiset kaikenlaisille paheille ja moraalisille vaaroille. Maalaisliitto tarjosi yleisen asevelvollisuuden tilalle tsaarinajan kansanmiliisiä.
Teoksessa Näkymätön sukupuoli (Vastapaino) tutkija Anders Ahlbäck toteaa, että maalaisliittolaiset kannattivat miliisijärjestelmää, koska katsoivat miehistön ja päällystön välien olevan kaaderiarmeijassa liian etäiset.
Se ei edistänyt oikeanlaisen kansalais- ja sotilashengen muodostumista. Lisäksi kun suojeluskunnat muodostaisivat puolustuslaitoksen keskeisen osan, suurin osa asevelvollisista voisi palvella suojeluskunnissa, jolloin he työskentelisivät maataloudessa ja kävisivät silloin tällöin sotaharjoituksissa. Samaan suuntaan ajoi asiaa myös sosiaalidemokraatit aina 1930-luvun puoliväliin saakka.
Kun eduskunta kokoontui syksyllä 1918, oli kansalaissotaa edeltäneen eduskunnan 92 sosiaalidemokraattisesta edustajasta mukana ainoastaan yksi kansanedustaja. Muut olivat joko kuolleet, paenneet Neuvostoliittoon tai istuivat vankilassa.
Siveelliset ja viettelijät
Näkymätön sukupuoli -teoksen yksi toimittajista, Jyväskylän yliopiston Suomen historian professori Pirjo Markkola oli kolme vuotta Åbo Akademissa Suomen historian professorina.
– Ann-Catrin Östman oli siellä lehtorina, Ville Kivimäki ja Anders Ahlbäck olivat kirjoittaneet mieheydestä ja molemmat valmistelivat tuolloin väitöskirjaa. Matias Kaihovirta tutki ruotsinkielisiä punaisia, Hanna Lindberg tutki Heikki Wariksen sosiaalipolitiikan ideologisia lähtökohtia.
– Kun aloitin työni Jyväskylän yliopistossa viisi vuotta sitten, siellä Marko Lamberg oli tutkinut 1400–1500-lukujen mieheyden lähtökohtia ja monet muut tutkivat 1500–1700-lukujen miehiä. Laitoimme yhteen nämä kaksi tutkimusjaksoa ja -aluetta sekä aloimme valmistella teosta. Halusimme julkaista sen ehdottomasti suomeksi, emmekä englanniksi.
Markkolan mukaan maareformi, torpparivapautus ja yleinen asevelvollisuus tulivat voimaan miltei samaan aikaan 1910–1920-luvuilla. Asevelvollisuus koskee kaikkia suomalaisia miehiä, eli se on hyvin sukupuolittava asia. Myös maareformi oli hyvin mieskeskeinen.
Suomalainen mieskuva oli kovassa muutoksen mylläkässä 1880-luvulta lähtien. Tuolloin korostettiin Suomen Siveellisyysseuran toimesta siveellistä mieheyttä. Markkolan mukaan siveellisen miehen ominaisuuksia olivat vahvuus, turvallisuus ja kunniallisuus.
– Siveettömiä miehiä kutsuttiin viettelijöiksi, heittiöiksi, irstailijoiksi ja elostelijoiksi. Moraalireformistimiehet tähdensivät itse olevansa miehiä, joilla oli kunnia ja omatunto. Kristillissävyteinen siveä mieheys ei oikein mennyt läpi. Myös kaksinaismoralismin purkaminen ajatuksella naisten luontaisesta siveydestä on murentunut.
Militarisoituneen isänmaan vartijana
Suojeluskunta-aate korosti 1920-luvulla miehessä tahdonvoiman merkitystä, johon yhdistettiin rohkeus kohdata vaara ja kipu. Suojeluskuntalainen soturi seisoi militarisoituneen isänmaan vartijana.
Mikäli Suomessa olisi vältytty vuoden 1918 sisällissodalta, olisiko suomalaisen miehen mieskuva muotoutunut erilaiseksi, millaiseksi se sitten muovattiin?
– Luulen, että sivistyneistö olisi kuitenkin päässyt pettymään työväenliikkeeseen jollain muulla tavalla. Esimerkiksi Norjassa oli vahva kommunistinen liike, mutta sisällissotaa siellä ei ollut. Ruotsissa suuntauduttiin sovittelevan sosiaalidemokratian suuntaisesti
Markkola arvioi, että hegemoninen vastakkainasettelu olisi jossain muodossa kärjistynyt politiikan kentällä. Olihan suomalainen työväenliike ennen kansalaissotaa jo hyvin itsetietoinen ja omaan asiaansa uskova.
– Yksikamarinen eduskunta antoi mahdollisuuden uudistuksiin. Kuningaskunta-ajatus liittyi oikeiston huoleen radikaalista kansasta. Perusideana oli, että kuninkaasta olisi saatu Suomeen tsaarin korvaava vahva hallitsija jolla olisi ollut tsaarin tavoin valta hajottaa eduskunta aina tarvittaessa.
Lammio ja Koskela
Markkolaan mukaan luutnantti Lammio sopii hyvin uuden julkishallinnon mannekiiniksi. Vänrikki Koskela ei siihen kaavaan mahdu, kun julkishallintoon on tullut kaiken maailman kontrollia.
– Kun luottamus katoaa organisaatiosta, kontrolli astuu luottamuksen tilalle.
Miksi sitten kontrolli julkishallinnollisissa organisaatioissa on mielestäsi lisääntynyt?
– Jos sen tietäisin, palauttaisin aikaisemman luottamuksen ilmapiirin. Tehokkuusvaatimukset muuttavat kaikki asiat rahalla mitattavaksi. Jonkin sortin maskuliinisuuden toteuttamista tässä management-ajattelussa varmaankin on.
Markkola muistuttaa kuitenkin, että mieheyttä arvioitaessa ei pidä sortua kliseisiin ennakko-oletuksiin. Ei pidä olettaa, että se on jotain annettua, vaan on tutkittava ja selvitettävä, pitävätkö oletukset paikkansa.
Markkolan mukaan sukupuolen näkökulmasta ei ole tutkittu pitkää linjaa mieheyden historian näkökulmasta.
Onko paternalistinen isäntävalta mielestäsi aidosti hävinnyt vai onko se vain verhoiltu nykyaikaan sopivaksi?
– Paternalismiin eli isäntävaltaan kuului huolenpito alustalaisista. Jos alustalainen menetti terveytensä, hänestä oli pidettävä huolta. Siinä mielessä patriarkaalisuus on kadonnut ja tilalle on tullut toisenlaiset vallankäytön muodot.
Markkola muistuttaa, että vuoden 1879 elinkeinovapauslaki vapautti työvoiman ja samalla vapautti myös isännät huolenpidosta alustalaisiaan kohtaan.
– Vuosikontrahtien tilalle tuli kahden viikon irtisanomisaika. Teollisuuspaikkakunnilla paternalismi jopa voimistui kansalaissodan jälkeen. Paikallisyhteisön ääni pelasti 1918 jälkeisiltä vankileireiltä monia, mutta se oli hyvin valikoivaa.
– Voisi sanoa, että vuoden 1918 sisällissota jatkui 1920–30-luvuilla suojeluskuntien kautta, jolloin työläismiehiä ahdettiin tietynlaiseen oikeistolaiseen muottiin. Haavat, jotka vuonna 1918 työläisyhteisöihin lyötiin, tuntuivat pitkään. Ruotsissa sen sijaan työväenliikkeen massiivinen vaikutus vaikutti demokratian kehittymiseen 1920-luvulta eteenpäin.
Tietämättömyydestä tehty hyve
Oliko suojeluskunta kotonaan asemansa menettäneen miehen homososiaalinen pakopaikka 1920–30-luvuilla?
– Homososiaalisuus toimi suojeluskunnissa miesten tehtävien määrittämisessä. Suojeluskunnissa miesten toiminta oli keskiössä, jossa naiset ja pojat tukivat miehiä ja tytöt tukivat poikia. Tämän päivän urheiluseuroissa tämä asetelma on kääntynyt hieman päälaelleen. Isät ja äidit tukevat urheilevia poikiaan ja tyttäriään. Eli isistä on tullut sotilaspoikia ja äideistä pikkulottia suhteessa urheileviin lapsiinsa.
Markkolan mukaan 1900-luvun alun työväenliike ja alkiolainen maalaisliitto huolehtivat jäsenistönsä ja kannattajiensa sivistämisestä ja valistamisesta. Tämän päivän perussuomalaiset tekevät tietämättömyydestä ja sivistymättömyydestä hyveen. Eli eivät tue jäsenistönsä ja kannattajien sivistyspyrkimyksiä.
– Tässä on suuri ero vuosisadan takaiseen tilanteeseen, mikä vallitsi työväenliikkeessä ja maalaisliitossa.
Markkola arvioi sukupuolten välisten kulttuuristen erojen muuttuvan hitaasti.
– Edelleen miehet näyttäisivät hakevan hyväksyntää etupäässä toisiltaan. Naiset puolestaan hakevat hyväksyntää miehiltä. Kuitenkin jo vuoden 1929 avioliittolaki perustui puolisoiden tasa-arvoiseen suhteeseen.