Vuoden 2008 eurokriisiä seurannut kurjistuspolitiikka ja arabikevään kansannousut ovat saaneet EU:n jäsenmaiden hallitukset tiivistämään sotilaallista yhteistyötään. Nyt unionissa varaudutaan entistä enemmän sisäisiin uhkiin.
EU:n turvallisuusalan tutkimuslaitoksen (ISS) selvityksissä What ambitions for European defence in 2020? (2009) ja Urban Violence and Humanitarian Challenges Perspectives for European Defense 2020 (2012) lueteltuja uhkia sekä unionin sisällä että globaalisti ovat muun muassa taloudellinen eriarvoisuus sekä kamppailu poliittisista ja sosiaalisista resursseista.
Selvitykset asettavat Lissabonin sopimuksen ”solidaarisuuslausekkeen” eli artiklan 222, josta päätettiin kesällä 2014, kiinnostavaan valoon. Artiklassa uhkiksi, johon jäsenvaltion kuuluu saada muilta sotilaallista apua, määritellään erittäin väljästi terrori-iskujen lisäksi ”luonnon tai ihmisen aiheuttamat suuronnettomuudet”.
On suojattava globaaleja rikkaita köyhien jännitteiltä ja ongelmilta.
Sotilaat poliisin paikalle
Selvityksissä esimerkkeinä sisäisistä uhkista mainitaan myös lakot ja kansannousut, koska niiden voidaan katsoa uhkaavan infrastruktuuria. Artikla on tulkittavissa niin, että jäsenmaan hallitus voi pyytää ja sen on saatava sotilaallista apua muilta jäsenmailta myös yhteiskunnallisiin levottomuuksiinsa. Käytännössä tämä johtaa sisäpolitiikan militarisoitumiseen.
Artiklassa mainitun terrori-iskun määritelmäkään ei ole aivan yksioikoinen. Esimerkiksi Kreikan terrorismilait rukattiin talouskriisin myötä uusiksi niin, että terroristiksi voidaan leimata miltei kuka tahansa leikkaus- ja kuripolitiikan vastustaja, erilaisista radikaaliliikkeistä puhumattakaan.
Pelkona systeemin romahdus
– Kun köyhän ja turhautuneen väestön osuus maailmassa kasvaa, kasvavat myös jännitteet sen ja rikkaan maailman välillä. Koska tuskin pystymme korjaamaan ongelmia 2020 mennessä, meidän täytyy suojella itseämme. Se on moraalisesti törkeä ja tuhoon tuomittu strategia, mutta väistämättömyys, kirjoittaa Tomas Ries Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta vuoden 2009 raportissa.
– Teknologia on tehnyt maailmasta globaalin kylän, mutta se on kylä, joka on vallankumouksen partaalla. Meillä on samaan aikaan yläluokka ja kasvavia räjähdysherkkiä jännitteitä alempien kerrosten joukossa.
Maansisäisistä uhkista Ries mainitsee roskakuskien lakot Italiassa ja palomiesten lakot Britanniassa. Nämä toimivat esimerkkeinä infrastruktuuria tai logistiikkaa uhkaavista konflikteista, joihin on varauduttava voimallisemmin.
– Tämä on kolmas käyttötarkoitus armeijalle, jota ei ole siihen suunniteltu eikä pitäisi käyttää.
– Jälkimodernien yhteiskuntien on yhdessä varmistettava, ettei vallitseva globaali systeemi romahda – viittaan talouskriiseihin – ja toisaalta vastattava yhteisiin globaaleihin haasteisiin, Ries kirjoittaa.
”Armeijan pitää improvisoida”
Riesin mukaan armeijaa on käytettävä useammin poliisin sijaan, vaikka hän toteaakin sen olevan ”moraalisesti kyseenalaista”.
– Siviiliorganisaatiot olisivat parempia, mutta ne ovat hitaita ja ajastaan jäljessä. Niiden puuttuessa armeijan pitää kyetä improvisoimaan.
Hänen mukaansa yhteiskunnan urbanisoituminen ja lisääntyvä haavoittuvuus ja riippuvuus keskeisistä viranomaisista tulee lisäämään tätä tarvetta.
– Ylikansallisten korporaatioiden kanssa on löydettävä symbioottinen suhtautuminen. Ne käyttävät vielä enemmän taloudellista ja teknologiasta valtaa, johon kaikki muut vallan muodot viime kädessä palaavat. Silti, ne tarvitsevat valtiovaltaa ja valtiovalta niitä.
Yhteensopiva Naton kanssa
Samaa mieltä on Ranskan armeijan kenraali Henri Bentégeat, joka on toiminut myös EU:n sotilaskomitean puheenjohtajana.
– Talouskriisin mahdolliset vaikutukset ovat yhä liian vaikeita ratkaista, hän kirjoittaa edelleen vuoden 2009 raportissa.
Seurauksia hallitsemaan halutaan hallitustenvälinen mekanismi, joka edistää armeijoiden yhtenäistämistä ja yhteistä puolustuspolitiikkaa.
Myös Suomen pääministeri Alexander Stubb on osallistunut selvityksen laatimiseen.
– Suomi on ollut vahva Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ESDP, suomeksi ETPP) kannattaja. Olemme osallistuneet siihen aktiivisesti, sekä siviili- että sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin, ja jatkamme sillä tiellä, Stubb kirjoittaa.
– Toisinaan kuulee kysyttävän, onko ESDP törmäyskurssilla Naton kanssa. Mielestäni Lissabonin sopimus tekee selväksi, ettei ole, EU:n sitoumukset ovat yhdenmukaisia Naton kanssa. Tämä ei ole joko-tai-tilanne vaan sekä-että.
Syynä globaali eriarvoisuus
Selvityksessä Urban Violence and Humanitarian Challenges Perspectives for European Defense vuodelta 2012 eritellään ”urbaanin väkivallan” taustoja.
– Rakenteellisella tasolla yleisimmin tunnistettuja syitä on syvä eriarvoisuus taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten resurssien jakautumisessa. Ne liittyvät köyhyyteen, globalisaation, uusliberaalin makrotalouteen ja poliittisiin prosesseihin, kirjoittaa maantieteen tohtori Cathy McIlwaine Lontoon yliopistosta.
– Ne (väkivallan ilmentymät) esiintyvät enenevästi urbaanissa ympäristössä hillittömän urbanisoitumisen seurauksena, mutta myös vallan ja resurssien sekä niiden vastakohtien keskittyessä, summaa kansainvälisen Punaisen ristin (ICRC) edustaja Angela Gussing.
lehti 