Karheita tarinoita osa 1
Sakari Topelius kertoo Maamme-kirjassa itkunsekaisella äänellä Suomen kansan tarinaa verraten sitä israelilaisiin, jotka ovat tehneet liiton Herran kanssa. Herra on asettanut Suomen kansan esimerkiksi ja opettajaksi monille köyhille, tietämättömille heimokansoille, jotka ovat hajallaan pitkin maailmaa. Tämän valitun kansan kutsumustehtävän Suomen kansa on saanut täytettäväkseen.
Tämän Topeliuksen itkunsekaisen äänensävyn peri 20. toukokuuta 1974 perustettu Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA), jota voidaan kutsua myös elinkeinoelämän itkijämiesten kuoroksi. Ensimmäisenä itkukuoronjohtajana toiminut Max Jakobson (1923-2013) totesi EVAn tehtäväksi vastustaa hyvinvointivaltion laajentamista. EVAn itkijämieskuorolaisille hyvinvointivaltio on merkinnyt aidon, vapaan kapitalistisen kilpailun pyhäinhäväistystä, jolla on yritetty tuhota rehti suomalainen yrittäjähenki sekä ryhdikäs ja pyyteetön perisuomalainen isänmaallisuus.
Tilalle on saatu nuhjusteleva sosiaalipummeilu, ostoskeskusten kulmilla notkuva velttoilu ja kaikenlainen yhteiskunnan etujen siivestäminen. Vastavetona EVA on kannustanut oudon suomalaisen itsetunnon etsimiseen, jossa ei olisi sijaa myötätunnolle vaan ainoastaan vino hymy heikompiaan kohtaan moraalisella syyteryöpyllä höystettynä. Onhan hyvinvointivaltio EVAlle eräänlainen itsehuoltajaäiti, joka elää miehisen jämäkästi tuottavan yksityisen sektorin siivellä.
Max Jakobsonin mukaan EVAn perustamisen syynä vuonna 1974 oli talouselämän edustajien ja oikeiston huoli maan poliittisen kehityksen suunnasta. Tuolloin vasemmiston lisäksi päätänsä nostavan vihreän liikkeen nollakasvufilosofia kärjisti Suomen elinkeinoelämävihamielistä ilmapiiriä. Nuorisoa koulutettiin valtionavustusten turvin suhtautumaan kielteisesti vapaaseen yritystoimintaan ja yksityiseen omistusoikeuteen. Eikä rehellistä verovapaata työntekoa enää arvostettu.
Heti EVAn toiminnan aloittamisen alkumetreillä sävellettiin EVAn itkijämieskuorolle ne kolme kappaletta, joita on esitetty kuluneet 40 vuotta. Nämä laulut olivat nimeltään ”Julkisen sektorin kasvun pysäyttämislaulu,” ”Laulu hyvinvointivaltion turmelevasta vaikutuksesta” sekä ”Laulu kilpailukyvyn parantamiselle.”
Kyseisissä itkulauluissa kerrotaan, että EVAn tavoitteena on lopettaa vasemmiston hegemoniakauden aikana aloitettu hyvinvointivaltion rakentaminen ja estää punavihreän nuorisoliikkeen orastava nousu. Taktiikkana käytetään ideologian häivyttämistä korostamalla teknologian edistämisen tärkeyttä ainoana oikeana tulevaisuuden toivona.
Jakobson totesi 24.8.1976 Finnovaatio -päivillä, että kaikki yhteiskunnalliset ongelmat oli palautettavissa julkisen sektorin kasvamiseen, koska taloudelle vahingollinen sosiaalipolitiikka verotuksineen ja byrokratioineen oli saavuttanut äärirajansa synnyttämällä kaikenmaailman kannustinloukkuja ja verokiiloja.
Jakobsonin mukaan koko julkinen sektori oli käsitteenä hämäävä, koska kaikki oli vain verorahoilla pystytettyä byrokraattista, tuottamatonta hallintoa, olipa kyseessä sitten päiväkoti, terveyskeskus tai peruskoulun keittiö.
Peruskoulu-uudistuskin oli EVAn katsannossa pelkkä vasemmiston salajuoni osana vallankumouksen valmistelua. Siksi kansakunnan voimavarat tuli suunnata julkisen sektorin ja hyvinvointivaltion pahoinvointiseurausten sijaan todella tuottaviin kohteisiin, eli teknologiateollisuuteen.
Hyvinvointivaltio oli muutettava markkinaorientoituneeksi kilpailuvaltioksi, jossa valtion rooli sosiaalihuoltajasta muutetaan yritysvalmentajaksi. EVAn itkijämieskuorolaisten mielestä hyvinvointivaltio toimi teknologiaan perustuvan kilpailutalouden hidasteena. Siksi valtion rooli oli muutettava autoritäärisestä ja oikeudenmukaisesta isästä kehityksestä jälkeenjääneiden kuntouttajaksi ja kapitalismiin kotouttajaksi.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 
