Tämän vuoden alusta tuottamattomat järjestöt saivat väliaikaisen oikeuden poiketa työsopimuslain mukaisesta työn tarjoamisvelvollisuudesta, kun ne työllistävät valtion palkkatuella vähintään kaksi vuotta työttömänä olleita. Sama koskee kuntia niiden työllistäessä velvoitetyöllistettäviä, eli 57–59-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä.
Tämä tarkoittaa oikeutta palkata lisää osa-aikaisia työntekijöitä tarjoamatta lisätyötä jo talossa oleville osa-aikaisille. Myös velvollisuus tarjota työtä irtisanotuille yhdeksän kuukauden ajan irtisanomisen jälkeen poistui, mikä vaarantaa vakihenkilöstön työsuhdeturvan.
Näin valtio siivoaa työttömyystilastoja kaksi vuotta kestävällä poikkeuslainsäädännöllä. On arveluttavaa murentaa työntekijän asemaa turvaavaa työlainsäädäntöä pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi, tämä aiheuttaa ikävää vastakkainasettelua työllisten ja työttömien välille. On vaikeaa uskoa työttömyyden rajuun ja nopeaan laskuun parissa vuodessa, joten poikkeuksesta on myös riski tulla pysyvä käytäntö.
Kuntien ja järjestöjen työntekijät saavat nyt pelätä työpaikkojensa puolesta. Kunnille on taloudellisesti kannattavaa irtisanoa työntekijä omilta palkkalistoiltaan ja palkata tilalle ikääntynyt pitkäaikaistyötön valtion palkkatuella, joka kattaa palkkakustannuksista jopa puolet.
Järjestöille tämä vasta houkuttelevaa onkin. Ne voivat rajattomasti palkata osa-aikaisia ilmaiseksi valtion palkkatuella, kun työaika on enintään 65 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa 25–26 tunnin viikkotyöaikaa, mikä Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön TVY:n mukaan ei turvaa järjestöille mahdollisuutta tarjota toimeentulon turvaavaa työtä pitkään työttömänä olleille.
Vuoden alusta tuli voimaan muutos, jossa kuntien on maksettava puolet työttömien työmarkkinatuesta takaisin Kelalle jo 300 työttömyyspäivän jälkeen, kun ennen raja oli 500 päivää. Ajatuksena on patistaa kuntia työllistämään pitkäaikaistyöttömiä. Kunnille tästä koituu kallis lasku, joten niiden kannattaa ohjata pitkäaikaistyöttömiä aktiivitoimenpiteisiin, kuten palkkatukityöhön, koulutukseen, työkokeiluun ja kuntouttavaan työtoimintaan. Näin kunnat välttävät työmarkkinatukiosuutensa maksamisen.
Kuntouttavassa työtoiminnassa kunnat voivat jopa tienata. Kela maksaa työttömän saaman työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päiväkorvauksen, ja kunta saa palkkioksi kymmenen euroa jokaisesta työtoimintapäivästä. Kunnille tämä on helppo tapa tasapainottaa taloutta ja valtiollekin on halvempaa maksaa työmarkkinatukea ja vaatimatonta päiväkorvausta kuin työehtosopimuksen mukaista palkkatukea.
Vähiten tässä hyötyy taas työtön, hän joutuu tekemään työtä tai jotain aktivoivaa toimintaa yhdeksällä eurolla. On erikoista, että kyse on sosiaalipalvelusta, josta kieltäytyminen tietää sanktioita. Seurauksena on karenssi eli työmarkkinatuen menetys ja joutuminen toimeentulotuelle, jota rangaistuksena alennetaan 20 prosenttia, toisesta kieltäytymisestä 40 prosenttia .
Pitkäaikaistyöttömyys on yli kaksinkertaistunut vuoden 2008 talouskriisin jälkeen. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoissa oli joulukuun lopussa 98 500 pitkäaikaistyötöntä.
Pitkäaikaistyöttömyyden on annettu rauhassa kasvaa, kun yhteiskunnan työllistämistä on leimattu tempputyöllistämiseksi. Valtio mieluummin kierrättää työttömyyttä mahdollisimman halvalla kuin myöntää kunnille riittävästi palkkatukirahoja.
Palkkatuen tarkoitus on edistää työttömän työllistymistä avoimille työmarkkinoille ja oikein kohdennettuna se ei vääristä työmarkkinoita eikä kilpailua. Palkkatuki rahoittaisi suurilta osin itsensä verotulojen kasvun ja työttömyysturvamenojen vähenemisen kautta. Työttömien ihmisarvoiseen kohteluun ei kuitenkaan haluta panostaa ja kurjistumiskierre kunnissa saa kiihtyä.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran tarkoitus on edistää Suomen kilpailukykyä ja suomalaisten hyvinvointia. Sitran asiantuntijaryhmä ehdotti äskettäin, että ansio-sidonnaisen työttömyyspäivärahan maksuaika lyhennettäisiin puoleen. Ryhmä uskoo tämän parantavan työllisyyttä.
Väkisinkin mietityttää, missä eri todellisuudessa tällaiset asiantuntijat oikein elävät. Onko kilpailukyky niin tärkeää, että työttömien hyvinvointi jää arvoasteikossa nollille?
uutiskirje 
