Karheita tarinoita osa 5
Lääkemainonta kohdistuu harvoin vaikeisiin sairauksiin. Yleensä se tähtää tietynlaisen uhkakuvan luomiseen, epäselviin tiloihin sairauden tai terveyden välimailla. Taudinkeksijöiden näennäisesti huonot uutiset ovat hyviä uutisia tiedotusvälineille ja lääketeollisuudelle.
Hyvin koulutettu ja reippaasti töitä tekevä kunnon kansalainen, joka ei juo, ei polta eikä saastuta, ei ole tehokas veronmaksaja. Voidaanko sitten omalla autolla ajavaa, ylipainoista ja juopottelevaa tupakoitsijaa kutsua arjen sankariksi ja yhteiskunnan tukipilariksi?
Tampereen yliopiston terveystaloustieteen professori Pekka Rissasen mukaan tupakoitsijat maksavat tupakkaveroina valtiolle enemmän, mitä tupakasta aiheutuvien sairauksien hoitoon menee valtiolta rahaa. Kulutusverot tuovat valtion kassaan noin 30 miljardia euroa, josta alkoholin ja tupakan osuus on 2,2 miljardia.
Jos kansalainen juo, polttaa paljon ja autoilee runsaasti, tekee koko työuransa töitä, eikä ole työttömänä ja kuolee ennen eläkeikää, hän tuottaa valtiolle enemmän kuin kuluttaa. Hän on siis valtiovarainministeriön budjettiosaston lempikansalainen, tehokas veronmaksaja eli sailastaja.
Miltä näyttäisivät tässä terveysriskien maailmassa ”kolesterolittomat” yli-ihmiset, joiden ei tarvitsisi pelätä sydänkuolemaa, kysyy saksalainen toimittaja Jörg Blech kirjassaan Miten meistä tuli potilaita? (WSOY).
Hän maalaa G.S. Myersin hahmotteleman kuvan kolesterolittomasta ihannemiehestä, joka olisi veltostunut kaupunginvirkailija tai hautausurakoitsija, fyysisesti ja henkisesti ponneton ja vailla tarmoa, kunnianhimoa tai kilpailuhenkeä:
Hän olisi mies, joka ei ole koskaan yrittänyt olla täsmällinen; ruokahaluton mies, joka elää hedelmillä ja vihanneksilla, joille hän tekee kastikkeen maissiöljystä ja valaanrasvasta. Hän ei tupakoi ja halveksii radion, television ja auton omistamista. Hän on paksutukkainen, laiha eikä yhtään atleettinen, vaikkakin pyrkii aina harjoittamaan surkeita lihaksiaan.
Tämä terveyskeskusten ihannemies nauttii alhaista palkkaa, hänellä on alhainen verenpaine, verensokeri, alhainen virtsahappo ja kolesteroli. Hän on syönyt ennalta ehkäisevästä kuohitsemisestaan, kastraatiostaan lähtien B2 – ja B6 -vitamiineja sekä jo pitemmän aikaa verta ohentavia valmisteita.
Ja nainen, jolla on alhainen sydäninfarktiriski, olisi puolestaan polkupyörällä ajava, työtön, alipainoinen kääpiö, ei vielä vaihdevuosissaan, jolla on alhainen veren rasvapitoisuus, hän asuu ahtaasti yhdessä huoneessa Kreetan saarella ennen vuotta 1925 ja käyttää ravintonaan viljaa, ohdakeöljyä ja vettä.
Englantilaiset lääkärit Petr Skrabanek ja James Mc Cormick puolestaan lohduttavat kaikkia kolesterolipelkoisia nauttimaan elämän iloista ennen huolien taakan kantamista.
Kannattaa valita ilo ennen terveyshuolia, koska elämä on itse taatusti kuolemaan johtava, seksuaalikontaktien välityksellä tarttuva tauti. Siksi elämästä on nautittava täysin palkein. Se vaatii järkevää tasapanoa hyväksyttävien ja ei-hyväksyttävien riskien välillä.
Koska tämä tasapaino on harkinnanvarainen asia, ahdashenkisyydelle ei ole tilaa. Nykyään yleinen oman terveytensä kanssa puuhailu on näiden lääkärien mielestä melko epäterveellistä, koska media huomauttelee meille jatkuvasti terveyteen kohdistuvista vaaroista.
Tämän vuoksi kannattaakin kysyä lääkäriltä: Kuka on oikeastaan päättänyt, että diagnosoitu tilani on sairaus? Mitkä lääketieteelliset tiedot todistavat, että tämä tila on minulle vahingoksi? Missä määrin lääketieteelliset toimenpiteet voivat parantaa sitä?
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 
