Sote kaatui – terveyserot kasvavat

Vasemmistoliiton kuopiolainen kansanedustaja Erkki Virtanen uskoi ja toivoi, että sosiaali- ja terveydenhuollon pitkään valmisteltu uudistus saataisiin valmiiksi tänä keväänä, ennen hänen kansanedustajan uransa loppua. Hän ei ole enää ehdolla huhtikuussa käytävissä eduskuntavaaleissa.

Nyt harmittaa raskaasti.

– Olennaista ei kuitenkaan ole se, että soteuudistus on muodostunut itselleni 12-vuotisen kansanedustajuuden tärkeimmäksi hankkeeksi, vaan se, että hanketta ei olisi saanut missään tapauksessa päästää enää viivästymään, koska koko vuosia kestäneen valmistelun ajan suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on rapautunut erityisesti perusterveydenhuollon osalta, hän sanoo.

– Terveyserot ovat kasvaneet, se on yhteisesti kiistatta todettu. Vähiten julkisia sosiaali- ja erityisesti terveyspalveluja tarvitsevat saavat niitä eniten, helpoiten ja halvimmalla. Eniten palveluja tarvitsevat eli köyhät, syrjäytyneet, työttömät ja eläkeläiset saavat niitä vähiten ja maksavat niistä eniten.

Lisäksi asiantuntijoilla on yksimielinen näkemys siitä, että järjestelmän uudistaminen on välttämätöntä ja kiireellistä.

– Julkinen terveydenhuolto on suuressa vaarassa. Monessa kunnassa on jo valmiit nuotit yksityisten palveluntuottajien kanssa sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkoistamisesta.

Kuntauudistuksen kenkälusikka

Vasemmistoliittoa vuosien varrella lähes kaikissa mahdollisissa soteuudistustyöryhmissä edustaneen Virtasen mukaan prosessi alkoi mennä vinoon jo hallitusneuvotteluissa.

– Hankkeen välttämättömyys todettiin, mutta käytettiin enemmän aikaa keskusteluun abortin takarajan alentamisesta kuin soteuudistuksesta, hän sanoo.

Hallitusneuvotteluissa lisäksi uudistus yhdistettiin vahvasti kuntauudistukseen, mikä hankaloitti sen saamista eteenpäin myöhemmin, kun kuntauudistus junnasi.

– Soteuudistuksesta tehtiin kuntauudistuksen kenkälusikkaa. Homma meni tappeluksi ja sote viivästyi, Virtanen sanoo.

– Oikeastaan vasta viime huhtikuusta lähtien soteratkaisua tehtiin tehokkaasti.

Sitä ennen malleja tuli ja meni. Oli vastuukuntamallia, vahvoja peruskuntia. Ehdittiin hämmästellä voimakkaasti sitä, että hallitus ei saanut ratkaisua valmiiksi ennen kunnallisvaaleja 2012, puhuttiin hallituksen toimintakyvyttömyydestä. Oli palvelurakennetyöryhmää, ministerityöryhmää, selvityshenkilötyöryhmää, Orpon työryhmää.

Virtasta huvittaa esimerkiksi hallituksen vastuukuntamallin ja keskustapuolueen kotikunta-maakuntamallin vastakkainasettelu.

– Malleilla ei loppupeleissä ollut muuta eroa kuin nimi. Silti taistelu oli ankaraa ja sekaannus suuri.

Kokoomus vastaan muut

Alunperin uudistuksesta vastuussa olleen ministerikaksikon, kokoomuksen Paula Risikon ja SDP:n Maria Guzenina-Richardsonin keskinäisiä kärhämiä Virtanen ei edes lähde muistelemaan. Hän kertaa mieluummin viimeisen vuoden tapahtumia. Runsas vuosi sitten laaja asiantuntijatyöryhmä sai jätettyä esityksensä uudistuksesta, mutta se ei kelvannut hallitukselle.

– En oikein tiedä miksi se lopulta ei kelvannut, mutta sen jälkeen hallituksen sisällä näytti selvältä, että edetään kohti maakuntamallia. Samalla viikolla keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oppositiosta päätti kuitenkin luopua yhteisen edun nimissä keskustan vahvimmasta vaalivaltista eli maakuntamallista ja esitti viiden sotealueen mallia. Sen hallituspuolueet sitten erilaisten vaiheiden jälkeen hyväksyivät ja syntyi puoluejohtajien sopimus asiasta.

Sen pohjalta alkoi parlamentaarisen ohjausryhmän työskentely.

– Toisin kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää, sen työskentely oli tehokasta eikä siinä suinkaan syrjitty asiantuntijoita tai virkamiehiä, Virtanen sanoo

Kokoomus kuitenkin asettui poikkiteloin.

– Kaikki muut puolueet päätyivät siihen yhteiseen, erittäin tärkeään ja periaatteelliseen näkemykseen, että julkisen vallan pitää järjestää suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto ja sen pitää vastata sen tuottamisesta. Kokoomus oli eri mieltä ja tätä puitiin ensin kaksi kuukautta eikä juuri muuhun ehditty paneutua.

Kevään aikana ehdittiin kuitenkin tehdä sama sopimus kolmeen kertaan.

– Tämä oli myrkkyä kokoomukselle ja yksityiselle terveydenhuollolle aina Etelärantaa myöten. Sillä taholla oli selkeästi asetettu tähän uudistukseen panoksia julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen avaamisesta markkinoille, Virtanen arvioi.

– Työskentely oli kutakuinkin tappelua yhden kokoomuslaisen ministerin ja kokoomuksen puoluesihteerin kanssa.

Ministeri oli Paula Risikko ja puoluesihteeri Taju Tujunen.

– Kun kokoomuksella oli vielä tulossa puoluekokous, jossa ministeri oli ehdokkaana puheenjohtajaksi, kiinnostus soteen näytti olevan vähän rajoitettua.

Virtanen pitää kuitenkin huomionarvoisena sitä, että muut puolueet olivat pitkälti yksimielisiä.

– Tässä prosessissa arvostukseni keskustan Juha Rehulaa ja Tapani Tölliä, SDP:n Susanna Huovista ja Jouni Backmania, perussuomalaisten Hanna Mäntylää ja Mauno Vanhalaa ja ennen kaikkea RKP:n Ulla-Maj Wideroosia kohtaan kasvoi merkittävästi, koska työskentely oli tavoitehakuista ja syntyi yhteinen näkemys julkisten palvelujen ensisijaisuudesta. Erityinen tunnustus on annettava Juha Sipilälle, joka kovassa paineessa ei suostunut luopumaan näkemyksestä, että julkiset palvelut ovat ensisijaisia.

Joka kerta, kun oli sovittu, kokoomus totesi jääneensä yksin ja myöntyi muiden päätökseen.

– Mutta seuraavana päivänä se oli jo toista mieltä, Virtanen sanoo.

Juhannuksen aikaan saatiin kuitenkin tehtyä alustava sopimus järjestämislaista. Tujunen jätti puoluesihteerin tehtävän ja Risikko vaihtoi liikenneministeriksi. Uutena ministerinä ketjuun astui Laura Räty.

– Kokoomus on ollut äärimmäisen yhteistyökyvytön. Oltiin olevinaan yksimielisiä, mutta julkisuudessa puhuttiin toista, Virtanen sanoo.

– Siinä joutui pohtimaan, että oliko se tahallista vai johtuiko se siitä, ettei osattu asioita. Tähän soppaan kului se aika, joka olisi pitänyt käyttää keskeisten ongelmakohtien – perustuslaillisten ongelmien, rahoituksen ja itsehallinnon – ratkaisemiseen.

Arvovaltakysymys?

Joulukuussa hallituksen esitys saatiin eduskuntaan. Helmikuussa perustuslakivaliokunta tyrmäsi sen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korjasi esitystä, jotta asia saataisiin päätökseen huomenna lauantaina loppuvalla eduskuntakaudella. Senkään esitys – joka ei ollut mikään uusi hatusta vedetty malli – ei kelvannut perustuslakivaliokunnalle. Yhä ongelmat löytyivät kunnallisesta itsehallinnosta ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista eli siitä, miten terveydenhuollosta päättävät elimet valtiaan.

Monet tahot ovat ihmetelleet sitä, että perustuslakivaliokunnalle tuodaan malleja, joista tiedetään, etteivät ne täytä perustuslain vaatimuksia. Virtanen toteaa, että se ei ole totta.

– Ei voitu tietää, mikä kelpaa, Virtanen sanoo.

Esityksen perustuslaillisuutta on kaikesta riitelystä huolimatta arvioitu koko ajan läpi prosessin. Perustuslakiasiantuntijat kuultiin moneen kertaan eri työryhmissä ja valiokunnassa. Ministeriöiden juristiryhmä kommentoi koko ajan työtä. Sparraamassa oli myös kymmenkunta sosiaali- ja terveysalan huippuasiantuntijaa.

Perustuslakivaliokunnan ikiaikainen työskentelytapa on kuitenkin sellainen, että se ottaa kantaa vain valmiiseen lakitekstiin. Se ei anna etukäteislausuntoja.

– Sanottiin, että ei voi sanoa ennen kuin on pykälät kirjoitettuna. Sitten kun oli pykälät, ne eivät kelvanneet, Virtanen toteaa.

Hän arvioi, että lopulta käsissä saattoi olla arvovaltakysymys.

– Perustuslakivaliokunta oli ottanut sen kannan, että asia on lykättävä vaalien yli. Viime vaiheessahan se ei arvioinut esitystä perustuslain vastaiseksi, vaan totesi, että aineistoa ei ole riittävästi, jotta esityksen perustuslain mukaisuutta voisi arvioida.

Virtasen on vaikea uskoa, että uusi hallitus pyöräyttäisi ratkaisun ennen vuoden loppua, kuten on lupailtu. Hänestä näyttää siltä, että uudistusta on mahdoton saada voimaan kuntapohjaisena niillä tavoitteilla, joita sille on asetettu: riittävä väestöpohja sotealueille, peruspalvelujen turvaaminen ja erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitojen poistaminen.

– Tulkitsen perustuslakivaliokunnan kantaa niin, että soten kunnallinen itsehallinto voidaan turvata vain ottamalla kunnallinen itsehallinto kokonaan pois sotesta.

– Jos asetettuja tavoitteita ei saavuteta, uudistus on turha.

Perustuslain vastainen tila

Virtanen muistuttaa kaiken perustuslakisotkun jälkeen, että vastustettaessa perustuslain vastaista uutta lainsäädäntöä on jouduttu perustuslain vastaiseen tilanteeseen.

– Perustuslain 19. pykälässä sanotaan, että julkisen vallan on turvattava kaikille riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja edistettävä terveyttä. Nyt niin ei tapahdu.

– Ei ole ollut tarpeeksi voimavaroja. Pienet kunnat eivät ole pystyneet tarjoamaan edes lääkäripalveluja kuntalaisille.

Hän kysyykin, onko kunnallinen itsehallinto tai kansalaisten vaikuttamismahdollisuus tärkeämpi asia kuin riittävät, laadukkaat sosiaali-ja terveyspalvelut.

– Vai voitaisiinko ne vielä sovittaa yhteen? Ainoa tapa näyttäisi olevan se, että annettaisiin maakunnallisille sotealueille verotusoikeus ja valittaisiin niiden hallinto suorilla vaaleilla. Silloin ne olisivat irrallaan kunnista.

Se on malli, jota vasemmistoliitto on tarjonnut pitkin prosessia.