Suomalaisten päivittäistä työaikaa ja sen sijoittumista, korvauksia ja lomia määrittävät useat eri lait ja sopimukset. Osa sääntelystä soveltuu huonosti uuteen työelämään, jossa työn tekeminen ei ole kiinteästi sidoksissa tiettyyn aikaan tai paikkaan. Työajan seurannan sijasta lisää huomiota tulisi kiinnittää johtamiseen ja työn tuloksellisuuteen, todetaan Sitran torstaina julkaisemassa selvityksessä.
– Sitä mukaa kun asiantuntijatyö, etätyö ja erilainen liikkuva työ lisääntyvät, perinteinen työajan seuranta menettää merkitystään ja tarkastelun painopiste siirtyy työn tuloksiin, sanoo selvityksestä vastaava pitkän EK-uran tehnyt varatuomari Jukka Ahtela.
Kello raksuttaa mennyttä aikaa -selvitys tarkastelee työaikakysymyksiä muun muassa työntekijän suojelun, joustojen, uuden teknologian ja työllisyysvaikutusten näkökulmasta. Ahtela haastatteli selvitystä varten 80 työmarkkinavaikuttajaa.
– Työaikalainsäädännön uudistus tulee laittaa liikkeelle pikimmiten, sillä tältä osin pelisäännöt ovat jääneet jälkeen työelämän nopeasta muutoksesta, jossa osaaminen ja itsenäinen työskentely korostuvat. Kokonaisuutta kannattaa yksinkertaistaa ja selkeyttää. Se on sekä työntekijöiden että työnantajien edun mukaista, painottaa puolestaan Sitran teemajohtaja Timo Lindholm.
Työelämän nopean muutoksen taustalla vaikuttavat esimerkiksi teknologian kehitys, automaatio ja globaali kilpailu yhdistettynä palveluyhteiskunnan 24/7-tarpeisiin. Muutos haastaa arvioimaan uudelleen työelämän ydinkäsitteiden – kuten työajan ja fyysisen työpaikan – sekä työehtosopimusten sisältöä ja merkitystä.
Ay-liike: joustoa jo nyt
Ay-liikkeestä ei odotetusti tule tukea selvityksen johtopäätöksille.
– Yksipuolinen saneleminen ei ole sopimista. Tämä on keskeinen syy sille, miksi paikallinen sopiminen ei maistu, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila sanoo.
Antilan mukaan Ahtelankin selvitys osoittaa, että suomalaisilla työpaikoilla on käytössä enemmän joustavia työaikoja kuin missään muussa EU-maassa. Joustavista työajoista hyötyvät nyt selvästi enemmän työnantajat kuin palkansaajat.
– Työnantajien armoilla ovat varsinkin nollatyösopimuksella työskentelevät, joiden viikkotyöaika voi loputtomasti vaihdella nollasta vaikka 40 tuntiin.
Myös vuoro-, ilta- ja yötyö sekä viikonlopputyö ovat esimerkkejä joustavuudesta, joka perustuu lähinnä työnantajan tarpeisiin. Antila odottaakin lisää tasapuolisuutta työaikajärjestelyihin.
– Kun työntekijät voivat vaikuttaa enemmän työaikoihinsa, lisääntyy työhyvinvointi ja työn tuottavuus. Toimivat työajat myös vähentävät sairauspoissaoloja, kannustavat pidentämään työuraa ja lisäävät halukkuutta osallistua työmarkkinoille.
”Kyse työntekijöiden suojelusta”
STTK:n mielestä yksittäisten pykälien uudistaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Jos työaikalain kokonaisuudistus tulee ajankohtaiseksi, lähtökohta uudistamisessa on oltava työaikalain tarkoitus, vaatii STTK:n johtaja Katarina Murto.
– Kyse on työntekijöiden suojelusta. Työaikalakia ei voida muuttaa vain työnantajan jouston tarpeisiin. Työaikalain liiallinen yksinkertaistaminen johtaisi tulkinnanvaraisuuteen ja valuttaisi kaiken työajoista sopimisen työehtosopimuksiin ja työpaikkatasolle. Jo nyt työaikalaki mahdollistaa monissa asioissa toisin sopimisen työehtosopimuksissa. Liika yksinkertaistaminen murentaisi työntekijän työaikasuojelun ja sopimuksettomat alat olisivat kokonaan ilman lain suojaa, Murto sanoo.
Sitran selvityksen tehnyt Jukka Ahtelakin myöntää, että työaikajoustoissa Suomea pidetään eurooppalaisittain edelläkävijänä. Hänen mukaansa niiden koko potentiaali ei silti ole vielä käytössä.
– Siirrymme yhä enemmän ympärivuorokautiseen palveluyhteiskuntaan, jossa todellista joustavuutta olisi mahdollisuus sovittaa työaikaa palvelujen kysynnän ja tuotantoprosessien vaihteluun.
Laki vuodelta 1996
Työehtosopimukset mahdollistavat jo nyt monenlaisia työaikaratkaisuja. Esimerkiksi kemianteollisuudessa on paikallisesti sovittu 12 tunnin vuoroihin perustuvasta työaikamallista, joka tuottaa vastaavasti pidempiä vapaajaksoja. Selvityksessä tuodaan esille kymmenen luovaa työaikaratkaisua muun muassa teknologiateollisuudesta, matkailu- ja ravintola-alalta ja julkiselta sektorilta.
STTK:n Murto huomauttaa, etteivät Suomen työajat tilastojen perusteella ole erityisen lyhyet. Meitä lyhyempi työaika on esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa. Arkipyhämme sijoittuvat eurooppalaiseen keskiarvoon.
– Sitran julkaisemassa selvityksessä todetaan, että suomalaisilla työpaikoilla joustavia työaikoja on enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Kysymys kuuluukin, miksi työnantajalähtöisiä joustoja tulisi lisätä, Murto ihmettelee.
Työaikalaki uudistettiin viimeksi vuonna 1996. Rakenteeltaan ja terminologialtaan se pohjaa Sitran selvityksen mukaan pitkälti 1940-luvun lainsäädäntöön, jonka ensisijaisena tavoitteena oli suojella työntekijöitä ylipitkiltä työpäiviltä.
lehti 