Kaikki yritykset arvioida Venäjän politiikkaa ovat tuhoon tuomittuja, jos ei ota huomioon sitä, kuinka maa elää: se ei toimi rationaalisesti eikä sen toimia voi selittää meille tutulla tavalla. Venäjä on irrationaalinen ja uskonnollinen.
Venäläisen kolumnistin Gleb Kuznetsovin mielestä lähimmäksi Venäjän ymmärtämistä pääsevät uskontoja tutkineet.
Diktaattori tarvitsee pärjätäkseen sensuuria, propagandaa ja keinoja ihmisten painostukseen, kirjoittavat puolestaan Ranskassa taloustutkijat
Putinistinen järjestelmä ei kuitenkaan ole sosiologi Igor Eidmanin mielestä niinkään natsi-Saksan kuin miedompien fasismin muotojen kaltainen
Putin oli samanlainen jo 15 vuotta sitten
Venäjällä presidentti Vladimir Putinin politiikka on koventunut ja linja ollut selvä, mutta yhden puheenvuoron käyttäneen Maxim Kononenkon mukaanon keskeistä myös muistaa, ettei Putin ole muuttunut.
Kolumnisti tarkasti, miten Putin vastasi vuonna 2000 vallan keskittymistä ja suurvaltojen roolia koskeviin kysymyksiin.
Netistä löytyvässä haastattelussa on typeriltä vaikuttavia kysymyksiä, kuten tuolin sopivuudesta presidentille ja siitä, miksi pöydällä on niin vähän papereita. Mutta näidenkin kysymysten lomassa on yllättävän teräviä Putinin vastauksia. Hän sanoo olevansa huolestunut maailmanpolitiikan kehityksestä, johon Venäjällä ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa.
– On oltava realisti. Meitä ei tarvitse kukaan. Meidän on omin hampain jyrsittävä paikkamme täällä auringon alla, Putin arvioi.
Toisin on nykyisin
Venäjän uho on nostanut sen merkitystä näkyvästi. Kyse ei ole vain öljyn hinnalla nostetusta itsetunnosta, vaan kansallisen tarinan vahvistamisesta merkittävästi.
Putinistit uskovat, että vaikka maan talous heikkenisi edelleen, kansalaiset luottavat joka tapauksessa johtajaansa aina vaan enemmän. Näin kirjoittaa politiikkaa tutkiva Sergei Markin.
Markinin näkemystä tukevat mielipidetiedustelut, joiden mukaan ensi sunnuntaina järjestettävät presidentinvaalit Putin voittaisi jo ensimmäisellä kierroksella. Vaalit on määrä järjestää vuonna 2018.
Palataan vuoden 2000 haastatteluun
Putin kuvaillaan ihmiseksi, joka tietää tasan tarkkaan, että jonain päivänä äänestäjät voivat vaatia häneltä tiukkoja otteita. Ajatus ei selvästi innosta Putinia, mutta haastateltava ei ole varma voiko hän estää ilmeisen.
Todellakin. Kun Putinin vastauksia tarkastelee nykypäivän näkökulmasta, on selvää, että Putin ei ole muuttunut 15 vuoden aikana.
Kun Putin tapasi maan turvallisuuspalvelun FSB:n väkeä torstaina hän muistutti ulkomaalaisten agenttien pyrkivän Venäjän politiikkaan.
Vaalit ovat uhattuna 2016 ja 2018. Opposition kanssa aiotaan olla tekemisissä, mutta on turha puhua heidän kanssaan, jotka työskentelevät jonkun muun maan tilauksesta.
Sama betonoitu ajattelu
Suomessa ja ylipäätään lännessä on herätty vasta nyt ymmärtämään Venäjän erityinen kehitys, jossa ei siis ole mitään kummallista, kun tulkitaan sitä, mitä Putin on sanonut. Historiasta emme voi ennustaa, mutta ei meidän pidä myöskään olla epärealistisia
Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhä suurempi osa suomalaisistakin uskoo, että Venäjä muuttuu – ei enää demokraattisemmaksi, vaan entistä autoritaarisemmaksi. Ja sen mukana on pysyttävä. Joillekin ihmisille tämä voi tarkoittaa kokonaan uuden ajattelun vahvistamista. Heidän mielissään nykyiset eurooppalaiset valinnat vievät umpikujaan ja Venäjän johdolla luodaan jotain uutta.
Viides kolonna
Huolestuttavaa tällaisessa kehityksessä on se, että nyky-Venäjä pyrkii kaikin keinoin hallitsemaan ja hillitsemään julkista keskustelua: itsesensuuri sulkee suita. Kiellettyjen puheenaiheiden lista kasvaa. Niin Suomessa kuin Venäjällä.
Pessimistisen näkemyksen mukaan Venäjä voi kehittyä vain kahteen suuntaan: nykyisen, rajoituksiin perustuvan kansalaisten terrorisoinnin suuntaan ja laajaan sotaan tai Venäjän taloudelliseen tuhoutumiseen ja putinismin kaatumiseen.
Jaetun maailman politiikkaa
Miten Venäjän kehittymiseen ja asevoimien modernisoimiseen pystyy vastaamaan sopimusjärjestelmä, jossa toimivat niin ETYJ, EU kuin Nato?
Venäjällä ei ole enää kolmatta vaihtoehtoa, Kuznetsov kirjoittaa. Tämä selvittää sen, miksi Venäjällä ajetaan yleistä mielipidettä ”meihin” ja yhteiskunnan vihollisiin.
Jopa oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murha on joidenkin mielestä ”viharikos”. Vaikuttaa siis siltä, että nämä ihmiset uskovat ”liberaalien koston” ja ”venäläisen Maidanin” olevan mahdollinen.
Liberaaleista voi tulla väkivaltaisia