On jälleen se aika, kun ehdokkaat täyttelevät vaalikoneita hiki hatussa ja äänestäjät toivovat koneiden valitsevan ehdokkaat puolestaan. Omia vaalikoneita on niin valtakunnallisilla kuin paikallisillakin medioilla, niin kansalaisjärjestöillä kuin yrittäjilläkin.
Tässä tarkasteluun on otettu Helsingin Sanomien, Iltalehden vaalikone sekä Ylen vaalikoneet, jotta sekä Sanoma Oyj, Alma Media Oyj että Yleisradio Oyj tulisivat edustettua valtakunnallisesti suurina mediataloina.
Tarkastelu ei ole järjestelmällinen eikä täytä alkeellisimpiakaan tieteellisen tarkastelun kriteereitä, vaan on pikemminkin summittainen kokoelma lähinnä retoriikkaa ja sisältöä koskevia hajanaisia huomioita sisäpolitiikasta. Aluepolitiikkaa koskevat kysymysosiot on täytetty Helsingin mukaan, mikä osaltaan vaikuttaa kokonaistulosten luotettavuuteen.
Lisäksi tarkastelussa on painotettu vaalikoneiden epäkohtia, eikä mahdollisia onnistumisia ja hyviä puolia.
Hesari panikoi julkisesta taloudesta ja velasta
Helsingin Sanomien vaalikoneen kysymykset on jaettu talous-, yhteiskunta-, periaatteet-, maailma- ja arvot-osioihin. ”Vaalien yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista on Suomen julkinen talous ja miten se saadaan tasapainoon”, kuuluu talousosion alustus, joka leimaakin koko vaalikonetta.
Eittämättä julkistaloudesta on puhuttu, mutta agendan asettajat motiiveineen jäävät piiloon. Väitettä julkisen talouden epätasapainosta ei mitenkään kyseenalaisteta. Kaikki kysymykset perustuvat oletukselle, että julkinen talous on kuralla ja velkaantuminen pysäytettävä, ja että tämä on polttavin talousongelma tällä hetkellä.
Toinen lähtöoletus on, että pääomatuloihin tai tulonsiirtoihin köyhiltä rikkaille ei kosketa. Nimittäin ensimmäiseksi lukijalta kysytään, pitäisikö velkaantuminen lopettaa, ”vaikka se samalla tarkoittaisi leikkauksia palveluihin ja etuuksiin”. Tähän palataan uudestaankin: ”Suomen julkinen sektori on liian suuri ja sitä on syytä pienentää”, kuuluu väite.
Seuraava kysymys koskee hyvin toimeentulevien palkkaverotusta, pitäisikö sitä kiristää. Kysymys on sikäli hyvin aseteltu, että työn verotuksen alentaminen toimii populistisesti joka suuntaan. Samalla kuitenkin unohdetaan mainita, millä menetetyt verotulot korvataan. Harvemmin ratkaisuksi ehdotetaan pääoman verotuksen kiristämistä, kuten ei tässäkään.
Pakkoruotsia, pakkotyötä ja pakkoliitoksia
Seuraavassa osiossa etsitään ”periaatteellisia linjauksia”, kuten niin sanottua pakkoruotsia. Toinen väite koskee pakkotyötä, nimittäin kysytään, tulisiko ”velvoitteita ottaa vastaan tarjottu työpaikka” kiristää. Kolmas periaatteellinen pakko koskee sitä, onko kuntien määrää vähennettävä merkittävästi, ”vaikka pakolla”.
Silmiinpistävintä Helsingin Sanomien vaalikoneessa on kuitenkin on arvo-osion pituus, semminkin kun suurin osa sen kysymyksistä voitaisiin siirtää mihin muihin osioihin tahansa. Arvo-osiota perustellaan sillä, etteivät sen kysymykset välttämättä liity eduskunnan tehtäviin, mutta ”kertovat vastaajiensa arvomaailmasta”.
Tällaisiksi arvokysymyksiksi lasketaan muun muassa palvelutuotannon julkisuus, syrjimätön adoptio-oikeus, tuloerot sekä veronkorotukset. Erityisesti julkisen talouden leikkaukset ja yksityistäminen nähdään arvokysymyksinä, ja niitä käsitteleekin peräti neljä kysymystä kymmenestä. Tavallaan arvo-osio siis palaa siihen, mistä talousosio lähti liikkeelle.
Myytti kestämättömästä julkisesta sektorista
Kysymyksenasetteluissa väitetään, että julkisia tulee yksityistää, tuloerot ovat hyväksyttäviä ja että nykyisenlaiset ”palvelut ja sosiaalietuudet ovat pitemmän päälle liian raskaita julkiselle taloudelle”. Vaihtoehdoksi julkisista palveluista ja sosiaalietuuksista leikkaamiselle esitetään jälleen veronkorotukset.
Kysymykset perustuvat siis – ahkerasti propagoiduille – oletuksille tehottomasta ja suhteettoman suuresta julkisesta sektorista sekä kestämättömästä velkaantumisesta, mitkä molemmat ovat useaan otteeseen ja useilta tahoilta todistettu myyteiksi. Nämä käsitykset lienevät yksi sitkeimpiä vaalikoneita ja myös -keskusteluja leimaavia legendoja.
Emilia Kukkalan koko analyysin voi lukea perjantaina 27.3. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä. Osta näköislehti.
lehti 