Toinen ääni velkakellossa

Vielä muutama viikko sitten julkinen keskustelu talouspolitiikan linjasta oli yksimielistä. Median haastattelemat pankkiekonomistit, poliitikot ja tutkijat vaativat leikkauksia ja talouskuria. Mainostauluissa kilisi Keskuskauppakamarin velkakello, joka pelotteli valtiontalouden velkaantumisella.

Sitten Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta julkaisi Talous ja yhteiskunta -lehdessä artikkelin, jonka mukaan Euroopan finanssipolitiikka on perustunut täysin väärälle analyysille tilanteesta.

Haaparannan mukaan euroalueen ongelma on kokonaiskysynnän vähyys. Elvytyksen sijaan Euroopassa on leikattu menoja ja nostettu veroja, mikä on muiden ongelmien lisäksi heikentänyt tuotantoa ja johtanut työttömyyteen.

Haaparannan laskelmien mukaan Suomessa elvytys rahoittaisi itsensä. Sen sijaan leikkausten jatkaminen kasvattaisi velkataakkaa.

Helsingin Sanomien (22.3.) haastattelussa Haaparanta haukkui talouspoliittisen keskustelun epä-älylliseksi ja sanoi, että velkaantuminen saataisiin pysäytettyä elvytyksellä.

Leikkauksista elvytykseen

Haaparannan ulostulo toi toisen äänen velkakelloon. Pian seurasivat Aalto-yliopiston Sixten Korkman (HS 23.3.), Helsingin yliopiston Juha Tervala (Uusi Suomi 24.3.), Aalto-yliopiston Matti Pohjola (HS 25.3.), Tampereen yliopiston Matti Tuomala (HS 27.3.) ja Danske Bankin Lauri Uotila (Kaleva 28.3.).

Heidän mukaansa Suomella on hyvinkin varaa ja tarvetta elvyttää. Leikkauslinja ei Suomea pelasta. Muutamat huomauttivat myös, että kun eläkerahastot lasketaan mukaan, Suomen velkasumma on negatiivinen.

Suomella on siis nettovarallisuutta, eikä lainkaan julkista velkaa, jos rahastot huomioidaan.

Eduskunnan talousvaliokuntaa johtava keskustan Mauri Pekkarinenkin lähetti tiedotteen, jonka mukaan Suomi ei nouse leikkauksilla, vaan talouskuri johtaa kasvun näivettymiseen entisestään sekä deflaatioon. Leikkausten tilalle Pekkarinen kaipasi visioita talouskasvusta.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja puolestaan kyseenalaisti blogissaan kestävyysvajeen käsitteen, huomautti Suomen varallisuudesta ja arvosteli leikkauksia.

Arvostelijoihin liittyi myös Palkansaajien tutkimuslaitos (PT), joka varoitti talousennusteessaan, että jos julkisia menoja leikataan ensi vuonna noin prosentilla bkt:sta, niin talouden kasvuvauhti alenee alle puoleen ja työllisten määrä vähenee heti 24 000 henkilöllä.

PT vertasi Suomen taloutta esimerkiksi Ruotsiin, jossa kasvu on ollut huomattavan nopeaa: tänä vuonna ennusteen mukaan 2,8 prosenttia, ensi vuonna 3,1 prosenttia. PT:n mukaan Ruotsin talouskasvun paremmuus johtuu vahvasta kotimaisesta kysynnästä ja Suomea elvyttävämmästä finanssipolitiikasta.

Suomi voisi parantaa talouttaan julkisilla investoinneilla infrastruktuuriin, PT ehdottaa. Investoinnit vauhdittavat talouskasvua parhaimmillaan juuri nyt, koska työ- ja hyödykemarkkinoilla on väljää ja korot ovat matalat.

Kansainvälistä keskustelua elvytyksestä on käyty pitempään. Kreikan nykyinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis ja talous-
tieteilijät Stuart Holland ja James K. Galbraith esittivät jo 2013 Euroopan laajuisen investointiohjelman, joka rahoitettaisiin pitkälti Euroopan keskuspankista.

Viimeksi Financial Timesissä (26.3.) 19 tunnettua taloustieteilijää Lontoon University Collegen Victoria Chickistä Oxfordin Simon Wren-Lewikseen vaati, että eurotaloutta pitäisi elvyttää jakamalla keskuspankkirahaa suoraan euroalueen kansalaisille perustulon tavoin.

Mitä elvytys tarkoittaa?

Elvytykselle on siis tarvetta ja mahdollisuus, mutta mitä sillä tarkoitetaan ja mihin se pitäisi kohdistaa?

Vasemmistofoorumi julkaisi keskiviikkona Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan raportin Ankeudesta aurinkoon. Loppu investointilamalle. Siinä taloustutkijat esittelevät Suomen taloustilanteen taustoja ja ehdottavat Suomelle olosuhteisiin nähden realistista elvytyspakettia.

Johtavat ekonomistit ovat selittäneet Suomen talouskasvun tylyä tilannetta rakenteellisilla seikoilla, kuten työllisten määrän laskulla ja kustannustason nousulla. Ahokkaan ja Holapan mukaan ongelmat johtuvat todellisuudessa kysynnän ja investointien puutteesta.

Suomessa viime vuosina harjoitettu leikkauspolitiikka on vain pahentanut kysyntäongelmaa. Vuonna 2014 kysyntä supistui samaa tahtia kuin Kreikassa.

Monissa euromaissa luottamus talouteen parani erityisesti viime vuonna, mutta Suomessa tilanne ei ole parantunut. Investoinnit ovat vähentyneet kolmen vuoden ajan, talouskasvu on hidastunut ja työllisyystilanne on ollut heikko.

”Suomen talous ei siis ole näillä näkymin nousemassa nopeasti kysyntälamasta, johon se on ajautunut globaalista finanssikriisistä ja eurovaltioiden rahoituskriisistä seuranneiden kysyntäshokkien sekä kiristävän kotimaisen talouspolitiikan yhteisvaikutuksesta”, Ahokas ja Holappa kirjoittavat.

Heidän mukaansa kysyntälamasta noustaan asettamalla talouspolitiikan tavoitteeksi 24 prosentin investointiaste yrityssektorilla, koska se mahdollistaa riittävän talouskasvun ja verotulot, jotta julkisesta taloudesta voi tulla ylijäämäinen.

Lisäämällä kysyntää saadaan yritykset investoimaan, ja investoinnit synnyttävät lisää kysyntää. Talous kasvaa ja syntyy itseään ruokkiva positiivinen kehä.

Neljän miljardin paketti

Ahokas ja Holappa esittävät valtion vuoden 2016 talousarvioon pysyvää neljän miljardin
euron elvytyspakettia, joka koostuu veron-alennuksista ja menonlisäyksistä, jotka rahoitetaan velalla.

Elintarvikkeiden sekä ravintolapalveluiden arvonlisäveroa alennettaisiin 14 prosentista kahdeksaan, ja useiden palvelujen ja tavaroiden arvonlisäveroa laskettaisiin kymmenestä kuuteen prosenttiin. Näin esimerkiksi liikunta- ja majoituspalvelujen, kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien sekä lääkkeiden, kirjojen ja lehtien hinnat laskisivat, ja kotimaisten hyödykkeiden kulutus kasvaisi.

Tutkimus- ja kehitysmenoja lisättäisiin vuoden 2011 tasolle eli 700 miljoonalla, mikä parantaisi viennin kilpailukykyä ja työllistäisi suuresti. Samoin työllistäisi energia- ja liikennejärjestelmiin investoiminen, kuten myös vuokra-asuntojen tuotannon lisääminen.

Ahokkaan ja Holapan mukaan paketti alentaisi työttömyyttä, parantaisi kilpailukykyä ja kohdistaisi kulutusta kotimaisiin hyödykkeisiin. Ehdotettu elvytys olisi myös mahdollista toteuttaa eurojärjestelmän nykyisten rajoitusten puitteissa.

”Elvytystä, mutta myös leikkauksia”

Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan elvytysraportin julkaisutilaisuudessa Aalto-yliopiston taloustieteen professori Sixten Korkman oli kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että Suomen talousongelmat johtuvat kysynnän puutteesta.

Korkman kuitenkin arvosteli raporttia siitä, että se on ylioptimistinen elvytyksen suhteen, ei perusta ennusteitaan empiiriseen todistusaineistoon eikä käsittele valtavirran taloustieteessä käytyä elvytyskeskustelua.

Elvytys voi lyhyellä aikavälillä vähentää valtion velkaantuneisuutta, mutta Korkman ei usko, että elvytys johtaisi verotulojen kasvuun eli rahoittaisi itsensä.

Korkmanin mukaan työllisyyttä lisäävä väliaikainen elvytys saattaa parantaa työtilannetta pysyvästi, ja samoin infrastruktuuriin investoimisella voi olla pitkäaikaisia ulkoisvaikutuksia. Siksi elvytys kannattaa, mutta sillä varauksella, että velan taso pidetään kurissa jaksotetuilla leikkauksilla.