Karheita tarinoita osa 11
Sitä varten markka on pyäree että se kiertää, sanotaan Nokialla. Kullalla kuormatun aasin kerrotaan kulkevan helposti vuoren yli. Nykyisin nuoret ihmiset kuvittelevat, että raha merkitsee kaikkea, ja kun he vanhenevat, he tietävät sen. Tämä Oscar Wilden 120 vuoden takainen letkautus ei ole menettänyt todistusvoimaansa.
Turkulaisen sanaparren mukaan raha ei ole mulle mitään sukua ja sen lisäksi se on vielä hyvin huono tuttavakin. Raha ontuen tulee ja tanssien menee. Yksi maailman lukuisista ihmeistä on myös se, että juuri köyhillä, jotka rahaa eniten tarvitsisivat, ei ole sitä koskaan. Kaiken pahan alkuna pidetään myös liiallista rakkautta rahaan sekä rahan puutetta.
Jos on ympäristötekijöiltä syntymälahjana saanut lujan itsetunnon, voi ylpeänä esittää kultaisen keskitien periaatteen, että minulla ei ole varaa tuhlata aikaani rahan hankkimiseen. On tehtävä valinta rahan hankkimisen ja rahan kuluttamisen välillä. Molempiin ei ole aikaa.
Vaikka toisin todistellaan, rahaa on kahdenlaista: Vain rikkaille tarkoitettua rahaa ja köyhille suunnattua rahaa. Rikkaille tarkoitettu raha on geenimanipuloitua rahaa, mikä itää erittäin hyvin ja tuottaa runsaan sadon.
Köyhille suunnattu raha ei idä, koska köyhä ei pysty sitä varastoimaan laareihinsa, eikä köyhällä ole perittyä pääoma-alustaa, johon hän rahansa kylväisi kasvamaan korkoa. Toisekseen köyhän on käytettävä rahansa välittömästi elantoonsa. Vaikka hänen rahansa olisikin itämiskelpoinen, lentää se jo ennen kylvämistä päivittäistavaramarkkinoiden tuuleen.
Köyhille suunnattu raha on koditon kulkuri, jolla ei ole tässä markkinatalouskapitalismissa vakituista olinpaikkaa. Rikkaan raha maata köllöttelee divaanilla korkoherkkupöytien äärellä avarissa pankkiholveissa ja pelaa pelejään lämpimissä pörssisaleissa.
Köyhille suunnattu raha on ryppyinen seteli, joka on nuhraantunut lukuisten sormien syleilyistä ja kulkenut pikaisesti haalarien ja nukkavierujen farkkujen taskusta toiseen toteuttaen pienen ihmisen pieniä arkisia perustarpeita.
Rikkaille tarkoitettu raha puolestaan kimaltelee pulskina kultaharkkoina ja sileinä silkkipaperisina vesileimaisina huikeita korkoja kasvavina osaketodistuksina krokotiilinnahkaisissa osakesalkuissa.
On köyhällä tietysti rahan suhteen se lohdutus, että rahan hankkimisessa on vaivaa, sen säilyttäminen aiheuttaa jatkuvaa levottomuutta ja hektisten pörssikurssien ainaista seuraamista. Rahan kuluttaminen ja varsinkin sen menettäminen aiheuttaa kärsimystä, epätoivoa ja häpeää.
Mahatma Gandhi tosin oli tiukkana sen suhteen, että mikäli joku omisti sellaisia esineitä joita ei koskaan tarvinnut, sitä oli pidettävä ryöstettynä. Ja edelleen, miehet suuret aarteet vierellään lisää vain himoitsee.
Rikkaan talo palaa aina rahaksi ja rahalla laitkin lumotaan. Mark Twain arvioi pankkiirin kaveriksi, joka lainaa sateenvarjoaan auringonpaisteella ja vaatii sen takaisin heti paikalla kun alkaa sataa.
Raha on aikamme Jumala ja Rothschild on hänen profeettansa, totesi Heinrich Heine 180 vuotta sitten, eikä Rothschildien pankkiirisuvun omaisuuden määrää tiedä kukaan. Korko on rahan palkka, ja lainarahalla on tilipäivä 365 kertaa vuodessa.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 
