Karheita tarinoita osa 15
Profeetta Jesaja palveli Jerusalemissa neljää Juudan kuningasta. Varsinkin epäjumalanpalvelija kuningas Ahasin päivinä 735-720 eKr. kansa ja ruhtinaat kapinoivat. Ahas poltti jopa oman poikansa ja tyhjensi valtion kassan ja temppelien aarteet. Jesaja koetti parhaansa mukaan sukkuloida taivaallisena diplomaattina Jumalan ja kuninkaiden välillä.
Jesaja kuvaa kirjansa 3. luvussa Jerusalemin rappeutumista hieman samaan tapaan kuin Oswald Spengler Länsimaiden perikadossa. Jaakobin heimo on täynnä Idän menoa, täynnä ennustelijoita niin kuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa. Heidän maansa tulee täyteen hopeata ja kultaa, eikä heidän aarteillaan ole määrää. Heidän maansa tulee täyteen hevosia, eikä heidän vaunuillaan ole määrää. Heidän maansa tulee täyteen epäjumalia, he kumartavat kättensä tekoa (taide), sitä, minkä heidän sormensa ovat tehneet (kulutusjuhla).
Herra Sebaot (hepr. sotajoukot) ottaa rangaistukseksi pois Jerusalemilta ja Juudalta kaiken leivänvaran ja kaiken vedenvaran. Hän ottaa pois myös kaikki kulttuurin perustekijät, kuten sankarin ja soturin, tuomarin ja profeetan, tietäjän ja vanhimman, kaikki pää- arvomiehet, neuvonantajat, sekä taitoniekan ja taikurin.
Kaikkien näiden tilalle Herra Sebaot asettaa pahankuriset nuorukaiset päämiehiksi hallitsemaan jerusalemilaisia ja juudalaisia. Sen jälkeen kansassa sortaa kukin toistaan ja jokainen lähimmäistään. Nuorukainen rehentelee vanhusta vastaan, halpa-arvoinen arvollista vastaan. Veli tarttuu veljeensä isänsä talossa sanoen: ”Sinulla on vielä vaatteet, rupea ruhtinaaksemme ja ota huostaasi tämä raunioläjä” (meno on kuin tulevassa Sote-Suomessa).
Jesaja ennustaa kuitenkin, että hurskaille käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä. Jumalattomille käy pahoin, sillä heille maksetaan heidän kättensä töistä, epäjumalankuvien palvomisesta.
Koska Siionin tyttäret korskeilevat, kulkevat kaula kenossa ja silmillään vilkuillen, astua sipsuttelevat ja nilkkarenkaitaan kilistelevät, tekee Herra Siionin tytärten päälaen rupiseksi, ja paljastaa heidän häpynsä.
Sinä päivänä Herra poistaa koreat nilkkarenkaat, otsanauhat, puolikuukorut, korvarenkaat, rannerenkaat, hunnut, juhlapäähineet, jalkakäädyt, koruvyöt, hajupullot, taikahelyt, sormukset, nenärenkaat, juhlavaatteet, kaavut, vaipat, kukkarot, kuvastimet, aivinapaidat, käärelakit ja päällysharsot.
Jesajan perehtyneisyys naisten pukeutumiseen selittyy sillä, että myös hänen vaimonsa oli saanut Jumalalta profeetan tehtävän, ja vaimo kyllä tiesi, missä pukeutumisessa kulki hyvän maun ja häveliäisyyden raja.
Silloin tulee tuoksun sijaan löyhkä, vyön sijaan nuora, käherretyn tukan sijaan kaljuus, korupuvun sijaan säkkiverho, kauneuden sijaan polttomerkki. Miehet kaatuvat miekkaan ja sankarit sotaan. Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen sanoen: ”Me syömme omaa leipäämme ja vaatetamme itsemme omilla vaatteilla, kunhan vain meidät otetaan sinun nimiisi; poista meidän häpeämme.”
Naismuodin lisäksi Jesajan päähuolena oli epäjumalien palvonta, koska kanaanilaisten palvontamenoihin kuului hedelmällisyys- ja seksuaalisuusriittejä, jotka juutalaisten laki jyrkästi kielsi. Nämä riitit olivat kuitenkin hyvin suosittuja myös juutalaisten keskuudessa.
Jesaja tarttui tähän myös useiden muiden profeettojen käsittelemään tulenarkaan teemaan toteamalla, että he ovat kuin haureutta harjoittava vaimo, joka on paennut todelliselta mieheltään, Jumalalta, joka oli ainoa oikea jumala ja koko ihmiskunnan jumala, ei ainoastaan juutalaisten jumala.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 
