Metallin Vaikuttajien ryhmänvetäjä Turja Lehtonen ymmärtää, miksi yhteiskuntasopimus kaatui, mutta löytää prosessista hyvääkin.
– Todennäköinen tuleva pääministeri Sipilä tunnusti yhteiskuntasopimusneuvotteluilla kolmikannan eli järjestelmän, jossa päätökset tehdään yhteistyössä palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen sekä valtion kesken. Samalla Sipilä näytti halukkuutensa tehdä yhteistyötä suomalaisen ay-liikkeen kanssa, hän antaa tunnustusta.
Kenellekään ei tullut luuria korvaan, joten linja jäi auki.
Lehtosen mielestä tulevalla pääministerillä on kuitenkin vielä opittavaa muutamassa asiassa.
– Lähestulkoon vuosien 2008–2009 lamasta lähtien kaikki leikkaukset ja työelämän pelisääntöihin liittyvät asiat on tehty palkansaajalta pois ottaen. Esimerkkejä ovat työttömyysturvan muutokset sekä äärimaltillinen palkkakehitys. Nyt palkansaajien vuosittaista työaikaa olisi pitänyt lisätä sadalla tunnilla. Sipilällä petti tässä harkintakyky.
Lehtosen mukaan talouden kasvuun saattaminen vaatii myös yhteistä sopimista vaikeistakin asioista.
– Kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä palkansaajan kustannuksella, kuten viiden prosentin tuottavuushyppyä yritettiin tehdä. Työnantajapuolen sitoutuminen oli marginaalinen. Valtionjohdosta tulee löytyä harkintakykyä.
Lehtonen toivoo Sipilän seuraavan kerran neuvottelupöytään istuessaan muistavan olla tuomatta pöytään pyrkimyksiä vain yhdeltä osapuolelta.
– Sinne ei voi kantaa ainoastaan niitä asioita, joita EK ja Suomen Yrittäjät haluavat. Myös työntekijäpuolelle pitää tulla jonkinlaista työelämän turvaa.
Yhteiskuntasopimuksen luonnospaperista löytyy Lehtosen mukaan asioita, joista Sipilän kanssa voidaan päästä yhteisymmärrykseen.
– Uskon, että byrokratianpurkutalkoissa löytynee yhteinen sävel Sipilän kanssa. Myös investointien nopea liikkeellelähtö pitää mahdollistaa. Uskon, että siitä löytyy yhteinen tahtotila.