Karheita tarinoita osa 16
Nykyajan yleisimpiä harrastuksia on ajan tappaminen. Ihmisillä on yhä enemmän vapaa-aikaa, mutta aikaa joutilaisuuteen niukalti. Vapaa-aikaa riivaa harrastamisen pakko. Teeskentelystä on tullut tekemättömyyden näkyvin muoto. Sen avulla luodaan vaikutelmaa väsymättömästä puuhakkuudesta. Teeskentelevä arvokkuus ei kuitenkaan ole koskaan kovin lujalla pohjalla, koska se on pohjimmiltaan onttoa ja näennäistä
Nykyajan hovimiehet ovat puuhakkuuden ylipappeja kantaessaan ministerin avustajan ja tiedotuspäällikön titteleitä. He eivät voi lausua julki omia ajatuksiaan, vaan joutuvat puhumaan mallien ja kaavojen mukaan sellaista, mitä olettavat toisten sanovan.
Sosiologi Toini Ristimäki kuvasi vuonna 1956 luppoaikaa, jota oli pienviljelmillä keskimäärin kymmenen prosenttia maanviljelyyn ja karjanhoitoon käytetystä työajasta. Luppoajalla Ristimäki tarkoitti tiloilla puuhailemista, kun haettiin heiniä takaniityiltä, tehtiin pikkupuita, korjailtiin työkaluja ja kannettiin vettä emännälle ja elukoille, kun muitakaan työmahdollisuuksia ei ollut. Nykyajan pitkäpiimäinen luppoaika vietetään tavaratalojen hyllyjen välissä kuluttajina, kävelevinä lompakoina. Pitkäpiimäisyys ei ole pelkästään köyhän etuoikeus, se voi pesiytyä myös rikkaan nurkkiin. Ikävystymisen sanotaan tuottaneen enemmän uhkapelureita kuin ahneus, enemmän juoppoja kuin jano ja kenties yhtä paljon itsemurhia kuin epätoivo.
Nalle Puh kysyy Risto Reippaalta, miten ei tehdä mitään?
-Siten, että kun olet juuri menossa ulos, ja joku huutaa sinulle: Mitä sinä teet? Ja sinä vastaat, ettet mitään ja sitten menet ulos.
Onnellisin osa elämää saattaa olla sitä aikaa, jolloin makaa aamulla hereillä vuoteessa tietäen, ettei tänään ole pakko tehdä mitään, mitä ei halua tehdä.
Sosiologi Kalle Haatanen (s.1969) tarkastelee pitkästyneisyyttä ja turhautumista kirjassaan Pitkäveteisyyden filosofia (Atena). Jatkuvaa muutosta ja voittoja tavoitteleva yhteiskunta ei anna yön lepoa ei päivän rauhaa ikuisissa muuntumisleikeissään.
Pitkäveteisyys on melankolian sisar, joka ei jaksa osallistua sosiaalisiin leikkeihin, kun toiset näyttelevät pitävänsä hauskaa. Italian sana noia merkitsi jotain enemmän kuin pelkästään ikävystymistä. Se oli taiteilijoita vaivaava melankolian muoto, johon mikään huvi tai nautinto ei tepsinyt. Ainoastaan suuret luovat teot. Tavallisen kuolevaisen ei katsottu siitä kärsivän. Hän korkeintaan kaipasi tyhjään oloonsa ajanvietettä.
Haatanen muistuttaa, että onnellisuus ei tule valmispakettina, vaikka keskeneräisyys tai pienenkin asian puute nähdään jonkinlaisen kriisinä, joka vaatii itsensä täydentämistä ja kehittämistä, italian kursseja, joogaa ja populaaripsykologiaa. Elämä koostuu arjen pikku puuhasteluista tai siitä, että yrittää olla tekemättä mitään.
Pitkästyminen on eri asia kuin toimettomuus, mitään tekemättömyys. Kyllästyminen on pitkästymisen sisarpuoli. Kun joku sanoo saaneensa jostain tarpeekseen, silloin asianomaista on syytä lähestyä varovaisin sanankääntein.
Yleinen mielipide on järjen kaulapanta. Ja yleinen mielipide on yleensä sitä mieltä, että ihminen, joka ei ole koko ajan hääräämässä jotain, on laiska lusmu. Tekemättömyys ei ole sama asia kuin välinpitämättömyys. Sanotaanhan, että hyvin suunniteltu työ on jo puoliksi tehty.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta tarkastellaan absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
uutiskirje 
