Itsensä Suomen SS:ksi (lyhennetään sss) pääministeri Juha Sipilän suulla nimittänyt vastavalittu hallitus on asettanut tavoitteekseen viiden prosentin kasvun työn tuottavuuteen. Jo nyt esiteltyjä tuottavuutta ”nostavia” keinoja ovat vuotuinen sadan tunnin ilmainen tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille, sosiaaliturvan ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaukset, sairaslomien kustannusten siirto työntekijöille ja uusien työntekijöiden koeajan pidentäminen.
Poliisille ja puolustusvoimille annettavat lisämäärärahat viittaavat siihen, että tulevaisuudessa lakot ja muut työelämän järjestyshäiriöt laitetaan kuriin virkavallan toimesta. Perussuomalaisista työläisistä tulee uusi Lindströmin rikkurikaarti ja työperäisten maahanmuuttajien kyykytys senkun lisääntyy.
Työväenliikkeen kurmotusta jatketaan poistamalla ay-maksujen verovähennysoikeus ja laittamalla luottamusmiehet oikeudelliseen vastuuseen lakkojen työnantajille aiheuttamista oletetuista kustannuksista. Tervetuloa mustat listat, kyyditykset ja uudet mustapaidat. Viimeksi näin toimittiin 1920-luvulla, jolloin Suomi ei ollut vielä demokratia, vaan fasistinen oligarkkinen diktatuuri.
Mitä tekemistä kaikella tällä on viiden prosentin tuottavuusharppauksen kanssa? Ei mitään. Työn tuottavuus ei kasva korkean teknologian yrityksissä työntekijää kurmottamalla. Siksi suomalainen hyvin tuottava teknologiateollisuus on ottanut oma-aloitteisesti käyttöön työn tuottavuutta nostavia toimenpiteitä.
Stubbin tapaan kolme asiaa mainitakseni ne ovat 1–3 päivän sairaspoissaolot omalla ilmoituksella, minkä on osoitettu vähentävän yritysten vuotuisia sairaspoissaoloja. Työaikapankkijärjestelmien ja liukuvien työaikojen käyttö toistuvien kuormitushuippujen tasaamiseksi, mikä vähentää teetettävän ylityön ja kausityövoiman palkkaamisen tarvetta. Työn tuottavuuden ja yrityksen tuloksen kehittämiseen sidotut, työntekijöitä koskevat oikeudenmukaiset tulospalkkiojärjestelmät, joiden avulla työn tuottavuutta on saatu nostettua 15–30 prosenttia.
Turun telakan kannattavuus oli parhaimmillaan 2000-luvun alussa, jolloin yrityksen henkilöstöyhteistyö toimi, yrityksellä oli oikeudenmukainen tulospalkkiojärjestelmä ja työntekijöiden annettiin kehittää omaa työtään. Telakan tulos laski sitä mukaa, kun henkilöstöyhteistyöstä ja yhdessä kehittämisestä luovuttiin. Kannattavuutta ei ole saatu parannettua irtisanomalla satoja työntekijöitä ja korvaamalla heidät halvemmilla käskytettävillä siirtotyöläisillä tai lopettamalla liukuva työaika, työaikapankit ja toimiva tulospalkkausjärjestelmä.
Työn tehokkuutta voidaan nostaa vain aidon henkilöstöyhteistyön kautta. Piiskaamalla ja kiristämällä sitä vain lasketaan. Ihmistä ei voi pakottaa tuottavaksi.
Kirjoittaja on turkulainen putkiasentaja.
uutiskirje 
