Vaalitappion jälkeen itseruoskintaa on riittänyt. Se on ymmärrettävää ja tarpeellistakin. Ilman itsetutkiskelua emme varmasti päädy yhtään parempaan tulevaisuuteen.
Tutkiskelun lisäksi puolue-elimissä on jouduttu todella raskaiden päätösten eteen puolueen talouden sopeuttamisessa. Irtisanomisia jouduttiin tekemään isompien puolueiden edustajien ilkkuessa velan ottamisesta ja elvytyksestä. Tyylinsä kullakin.
Vaalikampanjasta, vaalituloksesta, vaalilupauksista ja niiden toteutumisesta on paljon jo kirjoitettukin. Haluaisin itse palata näin keskikesän kynnyksellä vielä pariin asiaan.
Politiikan kieli on vaikeaa ja talous-politiikka vielä vaikeampaa.
n
Me vasemmistolaiset olemme sen verran intohimoisesti yhteiskunnallisiin asioihin suhtautuva porukka, että meiltä saattaa välillä unohtua kuinka vähän politiikka ihmisiä liikuttaa.
Me luotamme liikaakin ihmisten ajatteluun, ja uskomme heidän ymmärtävän meille poliitikoille ja politiikkaa paljon seuraaville arkipäiväisiksi muodostuneet fraasit ja asiat. Politiikan kieli on vaikeaa ja talouspolitiikka vielä vaikeampaa.
Ikävä kyllä maailmamme on muuttunut entistä enemmän mielikuvien ja tunteiden maailmaksi – jopa niin paljon, että faktat ja tietokin tuntuvat välillä olevan mielipidekysymys.
Kansantaloudesta ymmärretään vain onko rahaa vai eikö ole, tai onko töitä vai eikö ole. Ihmisten arki pyörii pitkälti oman elämän ympärillä, eikä maailmantuskaa Välimerellä hukkuvista, sodan jaloissa kuolevista tai nälkää näkevistä tunneta monessakaan kodissa.
Tunteet eivät herää, paitsi jos joku vieras tulee rakkaaseen kotimaahan, ja ”vie meidän työt ja naiset”. Huono-osaiset on helppo kääntää toisiaan vastaan.
Aikamme on siis itsekäs, mutta vaikeampiakin aikoja on nähty. Inhimillisyys, tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, rauhantyö, ympäristö ja ilmastotyö, työ ja toimeentulo ovat arvoja, jotka elävät kaikkina aikakausina. Nyt niistä on pidettävä entistäkin tiukemmin kiinni.
n
Politiikassa toimiminen vaatii kuitenkin valtakirjaa kansalaisilta. Mitä meidän on tehtävä toisin, että ihmiset luottaisivat juuri meidän joukkueeseemme?
Arvojamme emme vaihda, mutta sanomisen tavassa voisi olla korjattavaa. Vasemmiston viesti on alkanut kirkastua vasta vaalien jälkeen, mutta kannatuksessamme sekään ei näy. Onko myyntipuheessamme mietittävää?
Politiikan pelisäännöt ovat tällä vuosituhannella erilaiset kuin ennen. Porvari opetteli mediapelin jo vuosia sitten, ja vaaleissa myytiin taas kansalle sika säkissä että napsahti. Sipilän sovittelevan ja rakentavan maalaispoikaimagon takaa myytiin suomalaisille kovan oikeistolainen kokoomuksen kirjoittama hallitusohjelma.
Vasemmistokin taitaa tarvita markkinointiapua. Syötti meillä on mutta koukku puuttuu; siksi kala ei nappaa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton europarlamentaarikko.
uutiskirje 