Karheita tarinoita osa 25
Marraskuun 1. päivänä 1911 pudotettiin ensimmäinen pommi lentokoneesta nykyisen Libyan pääkaupungin Tripolin lähettyvillä. ”Italialaiset heittävät pommeja lentokoneesta,” kertoi Dagens Nyheter seuraavana päivänä. Lentäjä oli luutnantti Guilo Cavotti, joka siroa sudenkorentoa muistuttavan yksitasonsa ohjaamosta kurkottaen pudotti tanskalaisen Haasen -käsikranaatin Tagiurin keitaaseen. Hetkeä myöhemmin hän kävi Ain Zaran keitaan kimppuun. Ensimmäisen lentohyökkäyksen aikana hän pudotti neljä pommia, jotka kukin painoivat kaksi kiloa.
Ruotsalainen Sven Lindqvist (s.1932) toteaa lentopommitusten historiaa käsittelevässä kirjassaan Nyt sinä kuolit, että italialaiset halusivat viettää maansa yhdistymisen 50-vuotisjuhlaa valloittamalla turkkilaisilta 30 000 asukkaan Tripolin, sekä sen ympäriltä laajan aavikkoalueen, jolla asui noin 600 000 arabipaimenolaista.
Italialaiset odottivat valloituksesta yksinkertaista paraatimarssia. Lokakuun 26. päivänä 1911 arabit tekivät yhdessä turkkilaisten kanssa vastahyökkäyksen, joka oli vähällä ajaa italialaiset joukot mereen. Italian armeija piti kaikkia arabeja pettureina ja kävi rajuun hyökkäykseen siviiliväestöä vastaan.
”Tripolin sota” tarjosi italialaisille lentäjille tilaisuuden näyttää kykynsä. Yksi asensi lentokoneeseensa kameran ja otti maailman ensimmäiset ilmavalokuvat. Toinen teki ensimmäisen yöpommituslennon, kolmas pudotti ensimmäisen palopommin, neljännestä tuli ensimmäinen lentäjä, joka ammuttiin alas.
Lentäjien sota oli myös runoilijoiden sotaa. Gabriele D´Annunzio oli saarnannut väkivaltaa vuosikausia saamatta juurikaan vastakaikua. Satanismia ja yli-ihmisyyttä julistanut runoilija nousi ihailluksi kansalliseksi keulakuvaksi, vaikka aikaisemmin hänen moraalittomiin romaaneihinsa keskiluokan ihmiset suhtautuivat hyvin varauksellisesti.
D´Annuzion nuori kollega, tuleva futurismin perustaja ja italialaisen fasismin yksi pääideologi Tommaso Marinetti (1876-1944) propagoi sotaa isänmaallisiin tunteisiin vetoavissa julistuksissaan ”hygieenisenä” toimenpiteenä ja ”moraalisena opetuksena.” Hänen mielestään nuorten tuli ihannoida vain rakkautta väkivaltaan, kranaattien sinfoniaa ja niitä ”mielipuolisia veistoksia, joita kuularuiskumme kovertavat vihollismassoista.”
Seuraavaksi lentokonepommitukset rangaistuskeinona ottivat käyttöön espanjalaiset pudottamalla 17.12.1913 kartussipommeja ilmasta rangaistakseen kapinoivia marokkolaiskyliä. Pommit oli ladattu täyteen räjähdysainetta ja eläviin maaleihin tarkoitettuja teräskuulia.
Pommituksia perusteltiin sillä, että se oli tapa levittää sivistystä siirtomaiden niskoitteleville asukeille. Eurooppalaisia ei tarvinnut pommittaa, koska täällä oltiin jo sivistyneitä. Keväällä 1912 julkaisi Dagens Nyheter Gustav Jansonin Tripolin sotaa kuvaavia kertomuksia. Janson oivalsi, että tulevaisuudessa pommeilta eivät olisi suojassa myöskään Euroopan pääkaupunkien asukkaat, vaan pommit voivat vielä tehdä heidätkin ”rääkyviksi mielipuoliksi.”
Janson kuvasi italialaisen kenraalin kuvitellun kiitospuheen kautta toisen maailmansodan lentopommitusten hävitystä:
”Odottamatta ja varoittamatta alkaa dynamiittia sataa kaupungin ylle. Räjähdykset seuraavat toisiaan jatkuvana sarjana. Sairaaloita, teattereita, kouluja, museoita, julkisia rakennuksia, yksityistaloja sortuu. Katot romahtavat, täytepohjat putoavat kellareihin, luhistuvat talot katkaisevat kadut…Meidän on vain kiitollisina otettava vastaan ne uudet loistavat tehtävät, jotka odottavat meitä. Tämä edistyksen voitto, joka vastikään on hahmoteltu, antaa mielestäni täyden syyn ja häpeämättä todeta: me lähestymme täydellisyyttä.”
Englantilainen kirjailija R.P. Hearne kehitteli ajatuksen ”lentäjä poliisina, pommi pamppuna vuonna 1910.” Lähtökohtana oli, että sodissa käytettävät rangaistusretkikunnat siirtomaihin ovat liian kalliita ja aikaa vieviä. Ilmasta rankaisutoimet voidaan panna täytäntöön heti, jolloin ne tulevat paljon halvemmiksi. Hearne hekumoi, millaisen kauhun valtaan sellainen ase saisi villiheimot. ”Samalla vältyttäisiin hirvittäviltä miestappioilta, joita valkoiset näillä retkillään kärsivät.”
Sven Lindqvist kysyy: jos kaksintaistelut kiellettiin epäinhimillisinä ja raakalaismaisina, miksi pommitukset ovat vielä mahdollisia? Brittihävittäjät pommittivat Dresdenin kaupungin maan tasalle 13.2.1945. Lämpötila kaupungissa kohosi yli tuhanteen asteeseen ja yli 100 000 ihmistä kuoli. Hiroshimaan 6.8.1945 pudotettu atomipommi surmasi silmän räpäyksessä satatuhatta kaupunkilaista ja toiset satatuhatta kuolivat jälkiseurauksiin. Vuosina 1968-69 Vietnamiin pudotettiin 230 000 tonnia pommeja.
Tässä 25-osaisessa juttusarjassa todellisuutta on tarkasteltu absurdilla ohipuhumisella höystettynä.
Sarja päättyy
uutiskirje 