Kurvit suoriksi
Viime talvena jäivät mukavat kävelyt jäällä tekemättä, kun meri Vuosaaren edustalla ei jäätynyt lainkaan lahtien perukoita lukuun ottamatta. Kevään tulokin oli pitkään pari viikkoa normaalia aikaisemmassa. Olin silloin varma, että uimavedetkin lämpiävät tänä vuonna sukkelasti.
Toisin kävi. Olin väärässä, kuten usein muulloinkin tulevaisuutta ennustaessani. Keskellä heinäkuuta meren lämpötila on pyörinyt neljässätoista asteessa ja hiekkarannan uimavahdit ovat värjötelleet tuulipuvut päällä kopissaan.
Onneksi on ollut lukemista ulottuvilla.
Pahempaa kuin hänen rajaton kiittämättömyytensä niitä kohtaan, jotka ovat häntä palvelleet, on minusta hänen petturuutensa ja siitä minä häntä soimaan. Sillä hän petti miljoonien kuubalaisten toiveet.
Sain juuri loppuun Juan Sánchezin kirjan Fidel Castron salattu elämä (Atena). Kirjan nimi viittaa siihen, että kyseessä on taas yksi Floridaan paenneen kuubalaisen paljastuskirja, jossa Fidel haukutaan pieniin läjiin. Sellaisiahan on ilmestynyt jo melkoinen joukko; yksi niistä on jopa Castron sisaren kirjoittama.
Myös Sánchez on Floridan pakolaisia, mutta kirja on yllättävän vähän kaunainen Castroa kohtaan, vaikka kirjoittaja joutui istumaan Kuubassa pari vuotta vankilassakin. Sitä ennen Sanchez toimi seitsemäntoista vuotta Fidelin ykköshenkivartijana. Tästä kirjassa todistaa vakuuttava kuva-aineisto. Se osoittaa, miten kirjoittaja seisoi Kuuban johtajan takana sekä vapaa-ajalla että tärkeissä tilaisuuksissa.
Monen turhan yrityksen jälkeen Kuubasta 2008 pakoon päässeellä entisellä henkivartijalla on Fidel Castroon jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Hän antaa tunnustusta Castron älykkyydelle, rohkeudelle ja miehiselle kyvykkyydelle monissa asioissa. Hän selvästi muistelee lämmöllä vuosiaan suuresti ihailemansa partaniekan läheisyydessä.
Mutta tulee sitä rankkaa kritiikkiäkin. Erityisen katkera Sánchez on siitä, että Castro ei puuttunut asiaan, kun hänet pidätettiin epäiltynä loikkauksen valmistelemisesta. Kirjan mukaan aihetta epäilyihin ei ollut, vaikka useat henkivartijan sukulaiset olivat jo paenneet Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa.
Entinen henkivartija kertoo olleensa Kuuban paras pistooliampuja, jolla oli musta vyö kolmessa kamppailulajissa. Hän paljastaa Castron rakastajattaria ja parikymmentä salaista huvilaa. Sánchez ymmärtää Castron tarvinneen majapaikkoja, koska CIA yritti murhata hänet lukuisia kertoja. Hän kertoo myös johtajan salaisesta paratiisisaaresta, joka oli suojattu ilmatorjuntaohjuksilla. Mutta sielläkin varsinainen asuinrakennus oli varsin vaatimaton.
Vaikka Castro vakuutti elävänsä varsin vaatimattomasti, niin hänellä oli käytössään erikoinen kassa, josta rahaa oli ammennettavissa. Useimmiten Fidel nosti rahaa edistääkseen vallankumousta jossakin päin maailmaa.
Sánchez syyttää Fideliä toisinajattelijoiden vainoamisesta ja pahin tapaus hänen mielestään on kuubalaisen sankarikenraalin Arnaldo Ochoan teloittaminen 1989. Kenraalia syytettiin huumekaupasta, joka kirjoittajan mukaan oli tapahtunut Castron tieten ja rahojen keräämiseksi Kuuballe.
Henkivartijan loppuarvio Fidelistä kuuluu:
”Pahempaa kuin hänen rajaton kiittämättömyytensä niitä kohtaan, jotka ovat häntä palvelleet, on minusta hänen petturuutensa ja siitä minä häntä soimaan. Sillä hän petti miljoonien kuubalaisten toiveet.”
Sánchez murehtii myös sitä, että miksi vallankumouksen sankareista tulee pahempia tyranneja kuin heidän kukistamansa diktaattorit.
Fidel on itse vastannut moniin häneen kohdistettuihin syytöksiin sanomalla, että ”historia on minut vapauttava”.
Fidelhän luopui vallasta 2008 ja siirsi sen viisi vuotta nuoremmalle veljelleen Raúlille. Sen jälkeen on Kuubassa kuria höllennetty ja suhteet USA:hankin kohentuneet presidentti Barack Obaman myötävaikutuksella.
Entinen henkivartija ei kuitenkaan usko parempaan ennen kuin Castrojen dynastia on pois Kuuban johdosta.
Kirjoittelin kolumnissani joskus kevättalvella muutaman rivin toimittaja Kari Varvikon muistelmien ensimmäisestä osasta. Kirjan nimi oli Kääpiöitä ja jättiläisiä. Nyt on ilmestynyt jo toinenkin osa, jossa mennään syvällisempään analyysiin maailman menon syövereistä. Kakkososan nimi kun on Älykääpiöitä ja hengen jättiläisiä.
Kumpiakin tulee sivuilla vastaan hengästyttävällä vauhdilla. Joidenkin kanssa Varvikko ei ole ollut kuin samassa sateessa, mutta ei se tahtia haittaa, kun heti kirjan alussa pääsemme tutustumaan sekä pedofiileihin että eläimiin sekaantujiin.
Kirjan lopussa on sivutolkulla pienellä painettua henkilöhakemistoa, josta löytyvät lähes kaikki Suomen ja maailman merkkihenkilöt. Tällainen hakemisto onkin usein muistelmien painavin osa. Kirjoittajana Varvikko on hyvin demokraattinen. Hän käsittelee samalla tavalla valtiomiehet, elämänsä naiset, taiteilijat, julkkikset kuin tavalliset pulliaisetkin. Perinteiseen muistelmien tapaan myös ulkomaanmatkojen hassut sattumukset on kirjattu.
Eräs keskeinen kirjan merkkihenkilöistä on tietysti Karin isä, Helsingissä laajalti tunnettu kotiseututyön legenda Klaus Varvikko, jolla oli mystinen kyky hankkia huipputähdet ilmaiseksi esiintymään organisoimiinsa tilaisuuksiin. Hermanni-Vallila-seuran kekkereissä saattoi olla jopa viidentuhannen hengen yleisö.
Klaus Varvikko oli keskeinen sielu myös kansanliikkeessä, joka lopulta onnistui kaatamaan Kyläsaaren vanhan voimalan lähiseutuja saastuttavan savupiipun Hermannissa. Karin isä sai ansioistaan monenlaisia tunnustuksia, joista mainittakoon presidentti Martti Ahtisaaren hänelle myöntämä kotiseutuneuvoksen arvonimi.
Jos ette vielä ole lukeneet Kalle Kniivilän reportaasikirjaa Putinin väkeä, Venäjän hiljainen enemmistö (Into), niin käykää käsiksi. Se räjäyttää tajuntanne paljastamalla miten yksisuuntainen propaganda tehoaa fiksuina itseään pitäviin ihmisiin.
uutiskirje 
