Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Ilkka Lehtisen mukaan Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen keskivuokra voisi olla noin 11 euroa neliöltä eli yksiössä 300 euroa ja kaksiossa 550 euroa. Todellisuudessa Helsingissä keskimääräinen vuokra vapaarahoitteisilla markkinoilla on 17,6 euroa neliöltä.
Mistä yli kuuden euron ero johtuu?
Lehtinen on toiminut 1980-luvun alusta alkaen asiantuntijana valtioneuvoston asettamissa vuokra-asumista pohtineissa työryhmissä. Hallitukset ovat koittaneet ratkaista ongelmaa viimeiset kolmekymmentä vuotta, hän kirjoittaa Tilastokeskuksen blogissa otsikolla Asumispolitiikan ainainen umpikuja – tonttimaan hinta avainasemassa.
Vuokra-asuntopolitiikan peruskysymyksenä Ilkka Lehtinen pitää sitä, tuetaanko asuntojen rakentamista vaiko asumista. Suomessa ja Euroopassa yleisenä suuntauksena on viime vuosina ollut tukea asumista ja vähemmän asuntojen rakentamista. Asumistuki kuitenkin valuu osittain vuokranantajille. Toinen mahdollisuus on panostaa vuokra-asuntojen rakentamisen tukemiseen.
”Tämäkin malli maksaa, mutta ei niin paljon kuin suora asumistuki”, Lehtinen kirjoittaa.
Vuokra-asuntototuotannon kustannukset koostuvat tonttimaasta, rahoituksen kestosta ja tasosta, rakennuskustannuksista ja rakentamisen normeista. Tonttimaan hinta on Lehtisen mukaan avainasemassa. ”Jos ongelmaan halutaan todellinen ratkaisu, pitäisi pääkaupunkiseudun metropolikuntien ja valtion antaa tontteja vuokra-asuntorakentamiseen Helsingin kaupungin vuokratonttien ehdoilla.”
Lehtinen luettelee kirjoituksessaan joukon toimenpiteitä, joilla 300 euron yksiöt olisivat mahdollisia. Mistä siis kiikastaa?
”Kunnat ja valtio eivät halua luovuttaa tontteja; ne myydään mieluummin vahvistamaan kuntien ja valtion taloutta.”
Lisäksi Lehtisen mukaan moni kunta ei halua ”vääränlaisia” asukkaita.
uutiskirje 
