Suomen työttömyystilanne pahenee nopeasti. Tällä viikolla julkistetun työllisyyskatsauksen mukaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli heinäkuun lopussa yhteensä 381 600 työtöntä työnhakijaa. Se on 31 200 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Kun mukaan lasketaan koulutuksessa ja aktivoinnissa esimerkiksi 9 euron päiväkorvauksella olevat yli 100 000 työtöntä, on laajan työttömyyden piirissä jo 480 000 henkilöä. Työttömiä on yhtä paljon kuin 1990-luvun suuren laman hellittäessä 20 vuotta sitten.
Työttömyyden kasvuvauhti ei ole ainoa hälyttävä tekijä. Pitkäaikaistyöttömyys pahenee kovaa vauhtia, samoin nuorten työttömyys.
Työttömyyden hoitoa vaikeuttaa hallituksen hirttäytyminen ideologiseen oppiinsa.
Työttömyys pahenee ja samaan aikaan yritykset katkaista työttömyysjaksoja ontuvat. Palveluiden piirissä olevien määrä on alentunut tuhansilla viime vuodesta. Samoin nuorten työttömyyden katkaisut kolmen kuukauden kuluessa vähentyivät alkuvuoden aikana selvästi.
Työttömyyteen pätee sanonta, että kun pitkittyy, niin mutkistuu. 1990-luvun työttömyydestä ei milloinkaan päästy kunnolla eroon ennen kuin se vuonna 2008 kääntyi uuteen nousuun. Vielä vuonna 1990 työttömiä oli ”vain” 140 000, mutta sen jälkeen ei ole päästy kertaakaan alle 200 000:n, vaikka taloudessa oli seitsemän Suomen taloushistoriassa poikkeuksellisen lihavaa vuotta.
Hallitus suhtautuu työttömyyteen välinpitämättömästi. On aivan uskomatonta, että työllistämistä edistävän palkkatuen ja yritysten käynnistämiseen tarkoitettujen starttirahojen määrärahat ovat tältä vuodelta loppu elokuussa.
Vielä uskomattomampaa on, että valtiovarainministeri Alexander Stubbin esityksessä ensi vuoden budjetiksi leikataan pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseen tarkoitettuja työllisyysmäärärahoja 50 miljoonalla eurolla. Jos tämä hyväksytään myös ensi kuun budjettiriihessä, se tarkoittaa hallituksen hyväksyvän suurtyöttömyyden ja antautuvan sen edessä.
Työttömyyden hoitoa vaikeuttaa hallituksen hirttäytyminen ideologiseen oppiinsa, jonka mukaan kyse ei ole suhdanne- vaan rakenteellisesta ongelmasta. Siksi se ei edes pyri vähentämään työttömyyttä, vaan hakee ratkaisuja sellaisista keinoista kuin ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen ja työaikojen pidentäminen. Toiminnallaan hallitus itse muuttaa suhdannetyöttömyyttä rakenteelliseksi, koska 1990-luvun esimerkkikin todistaa, etteivät pitkäaikaistyöttömät kelpaa työnantajille.
Ongelmana on työn kysynnän puute. Hallitus itse pahentaa ongelmaa kuulumalla EU:ssa kaikkein kovimpien talouskurihaukkojen ryhmään. Kun Eurooppa ei investoi, ei suomalaisilla tuotteilla ole kysyntää, koska suomalaiset yhtiöt eivät osaa keksiä sellaisia tuotteita, joita tavalliset kuluttajat haluavat ostaa.
uutiskirje 