Suomi vie maailmalle tuotteita, jotka maksavat 1,70–1,80 euroa kilolta. Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Leo Kolttola kirjoittaa Tieto&trendit-blogissa viennin jalostusasteen olleen huipussaan vuonna 2008, jolloin reaalinen viennin kilohinta oli runsaat 2 euroa vuoden 2014 hinnoin.
1970–80-luvuilla viennin reaalinen kilohinta polki noin eurossa. Elektroniikkateollisuuden nousu ja muukin viennin monipuolistuminen EU-jäsenyyden jälkeen nostivat viennin jalostusastetta.
Kolttola pohtii blogissa, palaammeko vanhaan euron kilohinnan Suomeen vai pystymmekö hyödyntämään hyvin koulutetun työvoimamme voimavarat ja luomaan samanlaisia uusia arvokkaita tuotteita, jollaisia matkapuhelimet olivat vuosituhannen vaihteessa.
Olisiko sellainen hallituksen yksi kärkihanke biotalous, jonka osuus bruttokansantuotteesta vuonna 2013 oli 12 prosenttia? Suomen kansallisen biotalousstrategian ”tavoitteena on luoda uutta talouskasvua ja uusia työpaikkoja biotalouden liiketoiminnan kasvulla sekä korkean arvonlisän tuotteilla ja palveluilla, turvaten samalla luonnon ekosysteemien toimintaedellytykset.”
Työpaikkoja kadonnut
Tavoitteena on luoda satatuhatta uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä. Kolttola pitää tavoitetta erittäin vaikeana, sillä biotalouden työpaikat ovat tällä vuosituhannella vähentyneet 356 000:sta 284 000:een. ”Jo suunnan muuttaminen on kovan työn takana.”
Biotalouden uudet korkean arvonlisän tuotteet voisivat liittyä elämyksiin ja virkistykseen, joita luodaan luontomatkailun, ruuan ja taiteen avulla. Puutuotteissa ne olisivat huipputason muotoilua. Puurakentamisessa on tehty kokeiluja. Lääketeollisuudessa ja kemianteollisuudessa on mahdollisuuksia.
Kolttola kuitenkin huomauttaa, että biotaloudesta yli puolet muodostuu maataloudesta, elintarviketeollisuudesta, metsätaloudesta ja massa- ja paperiteollisuudesta.
”Niiden uudistuminen saattaa olla hidasta. Elintarviketeollisuuden pitäisi kaiken lisäksi löytää Venäjän markkinoiden tilalle uudet vientimarkkinat. Hallitus on tukemassa biotaloutta 300 miljoonalla eurolla, josta ainakin sadan miljoonan on kerrottu menevän maataloudelle.”
”Tukiin perustuvan elinkeinopolitiikan ongelma on tunnetusti se, että se saattaa yhtä hyvin hidastaa kuin nopeuttaa uudistumista ja rakennemuutosta”, Kolttola päättää.
lehti 