Se näyttää kyläkoululta. Katolla oleva kyltti puolestaan näyttää tutulta ja vieraalta samaan aikaan: tutuilta tuotemerkeiltä lainatut kirjasintyypit muodostavat uuden sanan ja käsitteen: Tottelemattomuuskoulu.
Koulurakennus on keskellä Nykytaidemuseo Kiasman viidennen kerroksen näyttelytilaa ja muodostaa Jani Leinosen samannimisen näyttelyn ytimen.
Näyttely on katsaus taiteilijan tähänastiseen tuotantoon. Brändien, mainosten ja kuluttajuuden, ylikansallisten yhtiöiden ja markkinatalouden maailmasta ammentavat teokset esittelevät taideaktivistin.
Nyt Leinonen on siirtymässä yhä vahvemmin taiteesta kohti aktivismia, kohti yhteisöllistä tekemistä ja osallistavuutta. Hän korostaa Kiasman näyttelynkin olevan monen ihmisen tuotos, josta hän ei yksin halua ottaa kunniaa.
Mukavuudenhalua
Tottelemattomuuskoulu on Leinosen mukaan yritys vastata tottelevaisuuden ongelmaan.
Taiteilija mukailee Howard Zinnin tekstiä: Maailmanhistorian kauheimmat asiat, kuten sodat, kansanmurhat ja orjuus, eivät ole seurausta tottelemattomuudesta vaan tottelevaisuudesta.
Jani Leinonen sanoo olleensa ikänsä itsekin liian tottelevainen. Mukavuudenhalusta, ja koska se on helppoa. Siksi moni muukaan ei puutu asioihin, joihin pitäisi puuttua.
– On helpompaa antaa rahaa hyväntekeväisyyteen kuin pohtia, miksi maailmassa on köyhiä. On helppoa olla keskeyttämättä rasistinen huutelu kerjäläiselle ja on vaikeaa huomauttaa seksistisistä vitseistä pomolle, kun tili on tyhjä.
Vaikka Leinosen työt ovat nyt siististi näytillä museossa eikä niihin saa koskea, on niiden alkuperäinen luonne ollut osallistavampi.
Esillä on esimerkiksi Hunger King, joka otti kantaa Unkarin asunnottomuuden kriminalisoivaan lakiin Budapestissa ja teloitettu Ronald McDonald -patsas, joka johti poliisikuulusteluihin ja sakkoihin.
Selkeä tavoite
Harva taiteilija haluaa määritellä teoksilleen päämäärää tai ainakaan lausua niitä ääneen. Tottelemattomuuskoululla on kuitenkin selkeä tavoite: saada ihmiset toimimaan.
Rehtori Leinosen ja hänen lehtorikollegoidensa vaihtoehtoiset oppiaineet antavat konkreettisia työkaluja, joilla vaikuttaa. Toisaalta näyttelyvieras haastetaan pohtimaan esimerkiksi omaa ihmiskäsitystään.
Vasemmistoliiton kansanedustajan Li Anderssonin video-oppitunti on pikaopas kansalaisaktivismiin ja kannustaa ihmisiä toimimaan tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Välinpitämättömyys ei ole vaihtoehto, päättää Andersson esitelmänsä.
Katutaiteilija Sampsa on osa aktivistiryhmää, joka yhdistää katutaidetta sosiaalisiin mekanismeihin.
Aikana, jona ennätysmäärä suomalaisia nuoria ajautuu syrjään yhteiskunnasta, ei oppitunnin kohdeyleisöä tarvitse Sampsan mielestä kauaa hakea.
–Haluamme näyttää, että jokaisella on työkalut vaikuttaa ympäröivään maailmaan, ja että toimimisen keinoja on monia.
Madventures-miehet Riku Rantala ja Tunna Milonoff keskittyvät tunnillaan mediakritiikkiin ja rap-artisti Paleface eli Karri Miettinen sanan ja musiikin muutosvoimaan.
Miettinen haluaisi nähdä tottelemattomia kuluttajia, jotka eivät lankeaisi mainosten halpaan. Kahden lapsen isänä hän pohtii erityisesti vanhempien vastuuta.
– Miten mun kolmivuotias tytär voi tunnistaa yli kymmenen hahmoa Janin Made in China -teoksista? Se on mielisairasta! Me voimme olla tottelemattomia olemalla täyttämättä meihin laskettua mainos- ja markkina-arvoa.
Video-oppituntien lisäksi opettajat vetävät syksyn aikana työpajoja.
Ei mitään radikaalia
Tottelemattomuuskoulun kuudes opettaja on aktivistipastori Marjaana Toiviainen, joka on muun maussa majoittanut kodissaan romani-kerjäläisiä. Hänen mielestään hyväntekeväisyys on helppoa, solidaarisuus vaikeampaa.
Hän kutsuu itseään tavallisuuden matkasaarnaajaksi. Ja siitä tavallisen ihmisen asemastaan hän sanoo, ettei tottelemattomuus ole millään tavalla radikaalia.
– Siinä ei ole mitään eksoottista, vaan se on ihmisenä elämistä maailmassa.
Toiviainen tekee näyttelyn lehdistötilaisuudessa jotain tottelematonta ja aloittaa puheenvuoronsa Herran siunauksella. Se on vastalause neutraaliuden vaatimusta kohtaan.
– Miksi mun muslimisiskot eivät voi huiveissaan olla poliiseja tai sikhiveljeni joutuu yksin taistelemaan oikeudestaan pitää turbaania Helsingin bussia ajaessaan? Mun mielestä on tärkeää kysyä, kuka meidän julkista tilaa hallitsee ja millaisesta ihmiskäsityksestä sitä tehdään.
Toiviainen väittää, ettei ole neutraalia lintuperspektiiviä. Että meillä kaikilla on jotkut arvot ja jokin positio. Meistä jokainen tottelee jotakin.
– Ennen kuin rupeaa tottelemattomaksi, on analysoitava, mitä tottelee.
– Itse kärsin tosi vaikeasta syömishäiriöstä. Olen joutunut avaamaan sitä, mitä mie tottelen. Sitä, että läski on huonompi kuin laiha. Ja sitten päätän, etten enää tottele sitä.
– Tämä aika yrittää väittää meille, että jos jonkun mielestä hädässä olevaa pitää auttaa, niin se on ääriliike. Mun mielestä se on hirveän oireellista.
– Minä ja Olli Immonen ollaan aivan samalla puolella. Me ollaan valkoisia, Suomessa, meillä on kämpät, meillä on kaikki hyvin. Kumpikaan meistä ei ole uhri eikä sankari. Me olemme ihmisiä, joiden pitää ottaa itse vastuu omista teoistaan.
Aika ei tarvitse nyt suuria sankareita, vaan miljoonien ihmisten pieniä tekoja.
Tottelemattomuuskoulu Kiasmassa 31.1.2016 saakka.
uutiskirje 
