Siskonpedin tähti rakastaa naurattamista

Näyttelijä-käsikirjoittaja Niina Lahtisen päivä on ollut kiireinen. Aamupäivän aikana hän on ollut ”meikattavana ja kiharrettavana”, kahdessa haastattelussa ja iltapäivälehden kuvauksissa kollegansa Pirjo Heikkilän kanssa.

Sitä ennen hän on herännyt aikaisin kotonaan Riihimäellä, vienyt kuopuksensa päiväkotiin ja junaillut näyttelijämiehensä Aku Hirviniemen kanssa Helsinkiin töihin. Illalla on vielä Napapiirin sankarit 2 -elokuvan kutsuvierasnäytös.

Lahtinen on ehdottanut tapaamispaikaksi terassia Helsingin keskustassa. Kun toimittaja saapuu paikalle, terassia raastetaan kappaleiksi purkutraktorilla. Etsimättä mieleen tulee Siskonpeti-sarjan sketsi, jossa Lahtisen hahmo hermostuu miehensä siivouskehotuksiin ja pistää talon palasiksi.

Ruuhkavuosista, arjen kaurapuurosta, parisuhteiden ja perheiden jokapäiväisestä suosta Siskonpeti ammentaa muutenkin. Tutut tilanteet viedään tappiin asti.

– Omasta itsestä ne kumpuavat, myöntää Lahtinen.

– Jokainen meistä tietenkin kirjoittaa sellaisia reaktioita, mikä meiltä tulee luonnostaan. Pirjo kirjoittaa yleensä ihmetteleviä hahmoja, koska se on hänen tapansa suhtautua ihmisiin ja maailmaan. Minä taas kirjoitan niitä, jotka raivoavat ja kaatavat pöydät. Niin minä usein haluaisin reagoida.

Onneksi haastattelulle löytyy toinen, aurinkoinen paikka, eikä pöytiä tarvitse kaataa.

Naurattaminen palkitsee

Niina Lahtinen kertoo oppineensa jo lapsena Riihimäen nuorisoteatterissa, että ihmisten naurattaminen kannattaa.

– Jotta voitiin tehdä taidetta, piti tehdä viihdettä. Jos ihmiset sai nauramaan, he tulivat uudestaan. Pikkujouluesityksiä oli vaikea myydä, jos ne eivät olleet hauskoja.

Hauskuuttaminen palkitsi myös henkisesti.

– Koulussa muistan näytelleeni muun muassa upseeri-isää pitkät kalsarit jalassa ja viikset naamassa. Nautin hirveästi siitä, että sain esittää perheen koheloa.

Lahtista itseään naurattavat nopeat ja yllättävät asiat, kuten Paavo Arhinmäen takinkääntöpelleily Timo Soinin haastattelun taustalla. Hän ei allekirjoita käsitystä vakavista vasemmistolaisista.

– Esimerkiksi kälyni Aino-Kaisa on hyvin hauska nainen. Toki hänellä on usein vakava rooli. Kun katsoin häntä A-studiossa, olin tosi ylpeä.

Lahtisen mielestä vakavuus ja jäykkyys eivät välttämättä tuo poliitikolle uskottavuutta.

– Ben Zyskowiczia ihmiset uskovat, kun hän on niin virtuoottisen rento.

Myös omille tyttärilleen Lahtinen haluaa välittää nauramisen vapauttavaa puolta.

– Koetan opettaa lapsiani nauramaan myös itselleen. Kääntämään omat epäonnistumiset nauruksi.

Naiskomiikkaa?

– Minä jaottelen ihmiset hauskuuden, en sukupuolen mukaan, sanoo Lahtinen.

Hän palaa tässäkin Riihimäen nuoriso-teatteriin.

– Teatteri vetää puoleensa monenlaisia ihmisiä ja mukana on ollut paljon ihmisiä, joilla se sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti on ollut epämääräinen. Me ollaan lapsesta asti oltu muuta kuin sukupuoliamme.

Lahtista ärsyttää minkä tahansa asian laadun arvioiminen tekijän sukupuolen mukaan.

– Että tää on hyvä ollakseen naissarja tai että tämä on hyvä, koska tämä on naissarja. Jos jonkun mielestä Siskonpeti on huono, ”koska naiset eivät osaa tehdä komediaa”, niin minä sanon, että ota se nainen pois ja sano, että me ollaan huonoja.

– Huumorin aiheet eivät ole sukupuolisidonnaisia. Pitää olla uusi näkökulma ja jotain yllättävää, jotain oivaltamisen riemua.

Lahtinen kehuu koko Siskonpedin porukkaa ja kiittää erityisesti sarjan pääkäsikirjoittajaa ja ohjaajaa Anna Dahlmania.

– Hän on sellainen kannustava kätilö, joka osaa poimia meidän kirjoittamista jutuista ne hyvät siemenet.

– Kun ollaan tehty pitkään töitä yhdessä, ei tarvitse todistaa ihmisarvoaan teksteillään. Kun aloitin YleLeaksin käsikirjoitusporukassa, oli todella jäätävä tunne esitellä niille koville tekijöille ensimmäistä kertaa omia tekstejään. Ja mikä mieletön helpotus oli, kun Atte Järvinen, jota olen aina ihaillut, nauroi omalle jutulle.

Kiivaita keskusteluja

Niina Lahtinen on monelle televisiosta tuttu, mutta kotipaikkakunnallaan hänet tunnetaan muustakin kuin komiikasta. Hän on miehensä kautta osa ”Hirviniemen klaania”, valtuustossa ja valtakunnan politiikassakin vaikuttavaa vasemmistolaista perhettä.

Lahtinen kertoo, kuinka Hirviniemien yhteisillä sunnuntaiaterioilla käydään läpi ajankohtaisia asioita kovaan ääneen, kuin italialaisperheessä.

– He ovat hyvin intohimoisia ihmisiä. Ja mä rakastan sitä, ettei vaan suomalaistyypillisesti vähän kiroilla ja tyydytä tehtyihin päätöksiin, vaan itse tartutaan asioihin.

Yhteiskunnalliset kysymykset olivat läsnä jo Lahtisen lapsuudenkodissa. Isä oli veturinkuljettaja ja ay-aktiivi.

– Kaikki veturinkuljettavat taitavat olla demareita ja niin on myös isäni. Lapsena olin Nuorten Kotkien kerhoissa.

Huoli maapallosta veti Lahtista opiskeluaikoina ensin Vihreiden suuntaan, mutta punaväri vei voiton.

– Vasemmistoliitto on vihreä kuten Vihreät, mutta punainen kuten minäkin olen. Vihreillä on kuitenkin aika oikeistolaisiakin näkemyksiä. Minä olen aina pienemmän ja heikomman puolella.

Aina on vaihtoehtoja

Lahtinen itse toimi kunnallispolitiikassa kahdeksan vuotta, kunnes muut työt alkoivat viedä liikaa aikaa.

– Minusta kaikkien ihmisten pitäisi kantaa vastuuta yhteisistä asioista. Tällä hetkellä annan kuitenkin itselleni armon. Loppuaikana valtuutettuna en ehtinyt riittävästi perehtymään asioihin ja olemaan esimerkiksi yhteydessä virkamiehiin. Se rupesi ottamaan päähän.

Hän ei kuitenkaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, että hän lähtisi vielä politiikkaan mukaan.

– Tykkään juuri kunnallispolitiikasta siksi, että se koskee paikallista elämää ja arkea. Kuinka monta opettajaa on virkasuhteessa, minkä kokoiset luokat on, mitä tekninen virasto tekee, rakennetaanko uusi jäähalli vai korjataanko homekoulu, mihin kaavoitetaan.

Tämän hetken poliittinen tilanne ”vituttaa niin paljon”, ettei Lahtinen oikein viitsisi edes seurata sitä.

– Maahanmuuttokeskustelu ja talkoopolitiikka, hän huokaa.

– Ymmärrän, että lainanottoa pitäisi hillitä, mutta edustan vasemmistolaista kantaa ja ajattelen, että investoimalla me luodaan työtä, toimeentuloa ja hyvinvointia.

Hän on seurannut huolestuneena myös muun muassa raideliikenteen alasajoa.

– Junaliikennettä pitäisi mielestäni tukea ja lippujen hintoja laskea.

Kaikesta voi silti nähdä myös humoristisen puolen, uskoo Niina Lahtinen. Esimerkkinä hän kertoo Pirjo Heikkilän ideoineen uusia lakana-askarteluvinkkejä lahtelaisille.

Vaihtoehtoja on aina. Ku Klux Klanin kaavuillekin.

Niina Lahtinen
Riihimäkeläinen käsikirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja. Koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja.Mukana mm. tv-ohjelmissa YleLeaks, Hyvät ja huonot uutiset, Siskonpeti, Vino show. Improvisaatioryhmä VSOP:n jäsen.Toiminut vasemmistoliiton sitoutumattomana kunnanvaltuutettuna ja eri lautakunnissa RiihimäelläKansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen käly, näyttelijä Aku Hirviniemen puoliso, kahden tyttären äiti.